skvr06100260
Etelä-Savo — Juva
Gottlund, K. A.
1816
Väinemöinen. |
||||
| Ei kuka mailmassa on än̄en tullut vastattain, kuin *ukko vanha* Väinemöinen ja ite ukko Joutavoinen tulivat tiele vastattain. (Väinemöinen sanoi toiselle:) | ||||
| 3 | Se mies lienö, joka tien pitenö. | |||
| (Joukavainen:) | ||||
| 5 | Eipä mies lienekä, | |||
| 6 | Jos tieltä pois poikeno. | |||
| (Väinemöin[en]:) | ||||
| 8 | Hajotta hiis hankois, | |||
| 9 | 5 Lempo leukais levitte, | |||
| 10 | Minun puolestain po⌈i⌉stama | |||
| 11 | Järästäin ärjimä. | |||
| Ne tartuvat kini ketara ja luoki. | ||||
| Joukavainen: | ||||
| 14 | En kärsi käsi ruvetta | |||
| 15 | Ilman rauta rukkaisita, | |||
| 16 | 10 Vaskisita vantuhuita. | |||
| 17 | Isein tulinen turki, | |||
| 18 |
Mam̄ain palava paita1 r. otta sellainen luonto itelle.
|
|||
| 19 | Turvaxein tuotakon, | |||
| 20 |
Verhoxein2 r. (piäleni). veityvyn!
|
|||
| 21 | 15 Tuo Ukko tulinen mieka, | |||
| 22 | Kan̄a akka rauta kangi, | |||
| 23 | Jolla ma tiäte täkisin, | |||
| 24 |
Ratuvaini raivoisin.3 Kk:ssa seuraa n. 4. säkeen aukko.
|
|||
| 25 | Oli minekin silloi miäse, | |||
| 26 | 20 Kuin ma kiskoi kivestä ninen, | |||
| 27 | Vei ven⌈i⌉n kalliosta, | |||
| 28 | Munan solmun sukaisi. | |||
| Sen eiste Joutavoinen kussutta, koska hän ⌈van⌉ lauloi, ej huolinut muista, Väinemöinen irti piäsi vämpeletä. - - Väinemöinen oli Savosta ja mäni naiman Lovetaren, Pohjan euko, ja toi tän̄e kotin; site lähti poika, kuin hän tuli 15 vuota vanhax, nin site sano euko: | ||||
| 30 | Siel ois minulle raho, | |||
| 31 | Kuin ois mäniätte ottaman, | |||
| 32 | 25 Neuosin paikan: suurin kivi, lenko honga | |||
| 33 | Kolmen koukun kiänexässä, | |||
| 34 | Kolmi laita kokona (rahoia); | |||
| 35 | Siele minun raukan rahan on. | |||
| Laito koiran ratoxi poialle sille tavalla4 Kk:ssa tävalla. ätte hän mäni ran̄alle,
nosti
helmase ylös ja
kuas vätte koppralta sylise, sanoi: |
||||
| 37 | An̄an tuulta tuulen pilluhui, | |||
| 38 | 30 Ahavan ala läpäin; | |||
| 39 | Täkön tuli tinehäxi, | |||
| 40 | Ahava ajulixes; | |||
| 41 | Tien penikat persistä, | |||
| 42 | Koirat kohtuiniväistä (yhästä mahalista). | |||
| Sai 9 pentu, yhen pentu joka kerta, kuin hän nosti; se ensimeinen oli musta joka an̄oi pojalla. 3 yön pärä, kuin hän kahtoi hänte piäle, nin älyis hänelle ei silmeitä oleva; hän täki sil silmet vasta päräpäin. Koira mäni poian kansa, olivat siele 3 vuota; koira tuli 3 yötä än̄en koti, än̄en kuin poika joutui. | ||||
| Euko surui5 kysyi: s. atale poikase kuolevan; kuin poika tuli koti, nin sanoi: |
||||
| 45 | 35Kuingas nyt on poikain asian, | |||
| 46 | Koskas jouutti tok kotin? | |||
| Mitängäs sin̄e silloi jouut? | ||||
| 48 | (Poika sano:) | |||
| 49 | Em̄ehä tuone tiottain, taiottain mätn̄ykän; | |||
| 50 | Tuotipa tuopi olta, | |||
| 51 | 40 Kan̄etin kax vantehällä, | |||
| 52 | Jos ol kyytä kym̄en kunta, | |||
| 53 | Pino pitkiä matoia, | |||
| 54 | Jouko jouhi kiärmehäitä. | |||
| 55 | Join ma olven on̄exein, | |||
| 56 | 45 Mein muisti mielexein; | |||
| 57 | Jua ha oluven vähä, | |||
| 58 | Väi vähä viskatta, | |||
| 59 | Rikat maha häitätän. | |||
| Pohjalaiset tuns hänen Lovehätaren poiax, ja ei ois antanu rahat pois, viä pani olutuopissa kärmäitä, van poika joi oltan, viskoi mavot pojes, kuin euko suruiteli: | ||||
| 61 | Voi minun, poloisen pika, | |||
| 62 | 50 Jo tuli koirain kotin, | |||
| 63 | Mut ei poiko kuluka. | |||
| (Ukko:) | ||||
| 65 | Mites site sin̄e laitoi | |||
| 66 | Pohjan koirin sekka, | |||
| 67 | Lappalaisten lasten luoxe, | |||
| 68 | 55 Jo han me[!] nyt on sen syöne suoline, sorkine, | |||
| 69 | Kaluna kantajouhine; | |||
| 70 | Oisi ma sin̄e itekin män̄y, | |||
| 71 | Mut em̄e tuota eten kän . . . | |||
| Lovehetarella oli yx tytty, Im̄i, joka vesi täki paxux. | ||||
|
1
r. otta sellainen luonto itelle. 2 r. (piäleni). 3 Kk:ssa seuraa n. 4. säkeen aukko. 4 Kk:ssa tävalla. 5 kysyi: s. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| SKVR VI1 24. | 18 % |
|