| |
Läks[iäis]häissä.
|
|
| | Esim. miten häävirret heiluut |
|
|
|
3 |
Mie kysyin sisoseltaini,
|
|
|
|
4 |
lausuin lapselta emmoini:
|
|
|
|
5 |
käit sie kirkossa usseini
|
|
|
|
6 |
kuuviï kumartamassa,
|
|
|
|
7 |
5 panemassa tuohuksiini,
|
|
|
|
8 |
jott ois onneis siun osakas?
|
|
|
|
9 |
Sie et siityinen sissoini,
|
|
|
|
10 |
käynt et kirkossa usseini,
|
|
|
|
11 |
kumartant et kuusin kerroin,
|
|
|
|
12 |
10 sie et pantu tuohuksiini.
|
|
|
|
13 |
Nyt sie siityinen sissoini,
|
|
|
|
14 |
laps on laatuinen emmoini,
|
|
|
|
15 |
nyt sie tuumit turhat kaupat,
|
|
|
|
16 |
ja isit ikuiset kaupat,
|
|
|
|
17 |
15 ikukaupat kallalliset,
|
|
|
|
18 |
sie sait tuhmin tuumineekse,
|
|
|
|
19 |
sait pahoin sanonehekse.
|
|
|
|
20 |
Ei sinnuu emo ajantu,
|
|
|
|
21 |
nyt sie suutuït suu'uisi,
|
|
|
|
22 |
20 vihastutit velloseisi,
|
|
|
|
23 |
nyt siu vellosi vihastui,
|
|
|
|
24 |
ei siun vierty velloseisi,
|
|
|
|
25 |
heä ei vierty viereheisi,
|
|
|
|
26 |
viert ei viemeä'ä vihille;
|
|
|
|
27 |
25 suku suuttu heimo heitti.
|
|
|
|
28 |
La mie tästä kolkan käännän,
|
|
|
|
29 |
kolkan kä[ännän], polv[en] v[äännän]!
|
|
|
|
30 |
Älä sure, miu sissoini,
|
|
|
|
31 |
älä sure suottenkaane,
|
|
|
|
32 |
30 kui lie suotta siu sukkuisi,
|
|
|
|
33 |
kui lie suotta suuttuneete,
|
|
|
|
34 |
lahijoitta lankoseesi,
|
|
|
|
35 |
lahijoit[t]a leppyköötö,
|
|
|
|
36 |
eihä suutu suuri Luoja,
|
|
|
|
37 |
35 hylkää ei hyvä Jumala j. n. e.
|
|
| | Esimerkki, miten oli tapana virteen liittää vanhaa vaikk oli sellainen
erityinen tapaus, että
sisko nai vasten veljen tahtoa. Mamman risttytär Nasto sen lauloi. |
|
|
| |
|