skvr05200320
Itä- ja Pohjois-Inkeri — Vuole
Saxbäck, Fr. A.
1859
1 | Viel on virret laulamatta, | |||
2 | Koko virret koskematta, | |||
3 | Vast on reunasta revätty. | |||
4 | Mie kuin avaan arkun kannen, | |||
5 | 5 Laululaatikon alotan, | |||
6 | Sielt mie virsii virutan, | |||
7 | Lasen laulut vallalleen. | |||
8 | Siit on virttä viikommaksi, | |||
9 | Pitemmäksi piisajaapi. | |||
10 | 10 Ei miun laulaa pitäis, | |||
11 | Iloita sinä ikänä. | |||
12 |
Ihka1 yl. [Ih]an. ihmiset sanoovat:
|
|||
13 | Ain on hullu huutamassa. | |||
14 | En mie huoli hoalikkaan, | |||
15 | 15 En sure varallekkaan | |||
16 | Kaikkia kylän sanoja. | |||
17 | Mie kun herrana olisin, | |||
18 | Tuonelassa tuomarina, | |||
19 | Mie kaikki sanojasiin, | |||
20 | 20 Kaikki kaivoon panisin, | |||
21 | Lähtehien läppäjäisin, | |||
22 | Sanoisin sanalla tällä: | |||
23 | Nyt kamalat kastukaat, | |||
24 | Hapatkaat hoamulaiset! | |||
25 | 25 Mit on tuosta, ei mittään. | |||
26 | Las on uotu, lapanuotu[!], | |||
27 | Viel hän viimen herkiääpi | |||
28 | Täätä lasta laatimasta. | |||
29 | Kun kuulen sanottavaks, | |||
30 | 30 Tiiän tisvajeltavaks, | |||
31 | Käyn mie kohta korskimmasti, | |||
32 | Pien mie pään pistymmästi, | |||
33 | Luon jalanki luokimmasti. | |||
34 | Sen hyö minusta saavat, | |||
35 | 35 Sen saavat sanottuaasen, | |||
36 | Minkä ilman oltuaasen, | |||
37 | Minkä kirves saap kivestä, | |||
38 | Napakoira kalliosta. | |||
39 | Soisin soivan kirkon kellon, | |||
40 | 40 Papin kellon pauhajaavan | |||
41 | Tulevanna suntakinna, | |||
42 | Tämän piian peän peräistä. | |||
43 | Saisit siit sanat levätä, | |||
44 | Kielen kannat kieparaita. | |||
45 | 45 Sanottiinki, soimattiinki, | |||
46 | Suotta soimat nostettiin, | |||
47 | Kiuson kielet kannettiin | |||
48 | Minun päällein poloisen, | |||
49 | Sukuheini surjattiin, | |||
50 |
50 Heimoloihen2 kk:ssa on säk. 50 pieni alkukirjain. herjattiin.
|
|||
51 | On su'ussa suuriakin, | |||
52 | Perehissä pieniäkin, | |||
53 | Onhan joukossa jotakin, | |||
54 | Karjassa kirjavia. | |||
55 | 55 Ain on aikoin sanottu, | |||
56 | Sen on vanhat verranneet: | |||
57 |
Sanasta sana satuki3 yl. [sa]nu[uki].
|
|||
58 | Kipenestä maa kytööpi. | |||
59 | Mie oon sattunut sannoo, | |||
60 | 60 Tuttunyt kylän toriin. | |||
61 | Kylä suur on suita täynnä, | |||
62 | Silmii on sitä enempi. | |||
63 | Sanottiin, soimattiin, | |||
64 | Syövän kylän sikkoo, | |||
65 |
65 Tappavan talikkaita4 talkkaita: talikkaita. .
|
|||
66 | Syököön sus sikkoi, | |||
67 |
Tassikoon tallikkoita5 ta|llkun|: tallikkoita. !
|
|||
68 |
Söisin mie6 mie|kin|. jokakin päivä,
|
|||
69 | Kun ei kukkaro kuluisi, | |||
70 | 70 Rahan kannin katkiais. | |||
71 | Ei sitä emo toruis | |||
72 | Eikä ätti ärjähtäis, | |||
73 | Jos mie joisin mustan ruunan, | |||
74 | Paatin pantiksi panisin, | |||
75 | 75 Mustan ruunan muikkajaisin, | |||
76 | Kellokaulan kenkkäjäisin. | |||
1
yl. [Ih]an. 2 kk:ssa on säk. 50 pieni alkukirjain. 3 yl. [sa]nu[uki]. 4 talkkaita: talikkaita. 5 ta|llkun|: tallikkoita. 6 mie|kin|. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
SKVR V2 2247. | 13 % |
|
KR 42:5115 | 57 % |
|
KR 49:325 | 51 % |
|