| |
|
|
|
2 |
Morsian, miun sisońi,
|
|
|
3 |
Soankos loatii, kuin on laita?
|
|
|
4 |
Niin on tuolla toiselassa:
|
|
|
5 |
Nimen pannoo lehtopappi,
|
|
|
6 |
5 Lehtoo-lukkari lukeepi,
|
|
|
7 |
Kyty kuttsu kyynahoksi,
|
|
|
8 |
Nato noattipantioksi.
|
|
|
9 |
Nuin on tuolla toiselassa,
|
|
|
10 |
Nuin on toisessa talossa:
|
|
|
11 |
10 Sluusi kissa, sluusi koira,
|
|
|
12 |
Sluusi luuta niien alta,
|
|
|
13 |
Sit sie vasta minjä olet.
|
|
|
14 |
Jo istuisi isätöin tyttö
|
|
|
15 |
Isättömän pöyyän piähän.
|
|
|
16 |
15 Kuta kuttsun auttamanna?
|
|
|
17 |
Kuttsun isän iellimmäisse.
|
|
|
18 |
Voi siuista, voi poloista,
|
|
|
19 |
Kurjoista, kovaosaista!
|
|
|
20 |
Ei oo siulla niinkuin muilla,
|
|
|
21 |
20 Niinkuin toisilla tyttölöillä,
|
|
|
22 |
Ei oo issäävä elossa,
|
|
|
23 |
Kuka seulan siunajaisi.
|
|
|
24 |
Morsian, miun sisońi,
|
|
|
25 |
La kysyn, seukko, sijulta,
|
|
|
26 |
25 Käikkös eilen kirkkoisessa?
|
|
|
27 |
Ei olt kiire kirkkoseesi,
|
|
|
28 |
Siun oli kiire kirkkomoalle.
|
|
|
29 |
Sit sie hoastoit hauan kanssa,
|
|
|
30 |
Puhuttelit puista ristii.
|
|
|
31 |
30 Ku mie sijunna oisin,
|
|
|
32 |
Käsin keäntäisin kämärät,
|
|
|
33 |
Sormin poimisin somerot;
|
|
|
34 |
Et sie oikein elossa saanut.
|
|
|
35 |
Oist sanont sanoilla näillä:
|
|
|
36 |
35 "Isäseńi, herttaseńi,
|
|
|
37 |
Tule tunniksi tupahen,
|
|
|
38 |
Minuutiksi mielhyviksi
|
|
|
39 |
Lastasi iloittamaana!"
|
|
|
40 |
Morsian, miun sisońi,
|
|
|
41 |
40 Mihin suostuit, sie poloinen,
|
|
|
42 |
Suostuit sorja sulhaiseese.
|
|
|
43 |
Morsian, miun sisońi,
|
|
|
44 |
Mitäs itket itkemätä,
|
|
|
45 |
Mitäs oot hyvillä mielin,
|
|
|
46 |
45 Mitäs noasti naurahtelet?
|
|
|
47 |
Kattso teille, loattialle!
|
|
|
48 |
Kaikki ovat vesissä silmin,
|
|
|
49 |
Sie voan noasti naurahtelet.
|
|
|
50 |
Ku olit isän kotona,
|
|
|
51 |
50 Olit houkka huoletoinna,
|
|
|
52 |
Äiti-varsa vallatoinna,
|
|
|
53 |
Käit ku pässi peä kekassa,
|
|
|
54 |
Uutti villava visaten.
|
|
|
| |
1
Liissilän pit. Peräsaaren kylän nuorikot ja tytöt olivat "vokkineen"
kokoontuneet "ketruutupaan", jonne "virsien
korjaajakin" kylän nuorukaisten keralla kulki, harjoitellakseen työnsä lomassa
morsiuslauluja oman kylän lähestyviä
häitä varten. Siellä ihaillen ja morsiamen ja sulhasen kanssa puoliksi
itkustellen "pan virsien korjaaja kuulemaase virret
kiriaan".
|