|
|
1 |
Läksi piika miehelään,
|
|
|
|
2 |
Läksi koista, kurjuuvesta.
|
|
|
|
3 |
Tek' hää työtä ollakseini,
|
|
|
|
4 |
Sai hää saaviloi kantaakseini
|
|
|
|
5 |
5 Sekä rissui taittaakseini.
|
|
|
|
6 |
Joka työn' ol' ensimäini,
|
|
|
|
7 |
Ei kukkaa häntä armahtanut,
|
|
|
|
8 |
Kui itki hää nii armoton.
|
|
|
|
9 |
Ol' se talvell' kurja sääni,
|
|
|
|
10 |
10 Ol' se tuisku, ol' se lumi,
|
|
|
|
11 |
Häne raukan niin pit' männä
|
|
|
|
12 |
Sekä työhö, kurjuuvehe,
|
|
|
|
13 |
Metsäst puita ottamanna.
|
|
|
|
14 |
Istu kerran kiven päälle,
|
|
|
|
15 |
15 Ommii päivii muisteli,
|
|
|
|
16 |
Sano hän itsekseini:
|
|
|
|
17 |
"Kui ol' kurja miun elloini,
|
|
|
|
18 |
Ei kukkaa lasta armahtele.
|
|
|
|
19 |
Kui olen mie työnnä ahkeraine,
|
|
|
|
20 |
20 Joka työnnä joutuvaine,
|
|
|
|
21 |
Kuuluis kulta miulle;
|
|
|
|
22 |
Ottais hää minut itselleini
|
|
|
|
23 |
Sekä ijäks' kaikekseini!"
|
|
|
|
24 |
Kuuli hänen rakas kulta.
|
|
|
|
25 |
25 Illall' hää häntä näki,
|
|
|
|
26 |
Tul' hää kossiihe kovasti,
|
|
|
|
27 |
Tul' se Suomest' sorja poika,
|
|
|
|
28 |
Vennäin maasta venäläine,
|
|
|
|
29 |
Otti hää mun orjuuvesta,
|
|
|
|
30 |
30 Lunast' lumisatteesta.
|
|
|
| |
|