|
1 |
Kerittelin vellojaan,
|
|
|
2 |
Kerittelin, kengittelin,
|
|
|
3 |
Ehittelin, jouduttelin,
|
|
|
4 |
Sukittelin, saapottelin,
|
|
|
5 |
5 Kannoin sukkaa sulell,
|
|
|
6 |
Varvas rättiä vakalla.
|
|
|
7 |
Luulin linnoihen menevä,
|
|
|
8 |
Herroin asiolle ajava;
|
|
|
9 |
Ei tuo linnaan mennytkään,
|
|
|
10 |
10 Ei asioihiin ajellutka[a]n,
|
|
|
11 |
Vello kompi kosion tietä,
|
|
|
12 |
Käin neion kosia käräjässä,
|
|
|
13 |
Tul hän tuualta kotihin,
|
|
|
14 |
Sito kokkahan hevoisen,
|
|
|
15 |
15 Pani paatin patsahaan,
|
|
|
16 |
Muutti mustalt satulan,
|
|
|
17 |
Laittoi kaaran lautosille.
|
|
|
18 |
Tul hän tuimasti tupaan,
|
|
|
19 |
Pökiästi pöydän päähän,
|
|
|
20 |
20 Satui raisusti rahuille,
|
|
|
21 |
Pan hän hattunsa jakulle,
|
|
|
22 |
Päälle mustat rukkasensa,
|
|
|
23 |
Itse päälle itkemään.
|
|
|
24 |
Mie se sisko pienimäinen,
|
|
|
25 |
25 Pienimmäinen, nuorimmainen,
|
|
|
26 |
Mie lakasin lattijaa,
|
|
|
27 |
Pesin pieni penkkilöi.
|
|
|
28 |
Mie sen luokse luottelin,
|
|
|
29 |
Likemmeksi vellojain.
|
|
|
30 |
30 Mie kyselin velloltain:
|
|
|
31 |
"Mitäs itket, vellosein,
|
|
|
32 |
Mitäs oot suruilla suilla,
|
|
|
33 |
Mitäs mielui oot pahoilla?"
|
|
|
34 |
Vello vuotin vastaeli:
|
|
|
35 |
35 "En virka sisoin siuille,
|
|
|
36 |
Virkan muille vierahille."
|
|
|
37 |
"Virko, virko, vellosein!"
|
|
|
38 |
"Nyt virko siso siuille!
|
|
|
39 |
Virko en muille vierahille;
|
|
|
40 |
40 Sitä itken mie sissoin,
|
|
|
41 |
Miks sie miulle neiot lähde
|
|
|
42 |
Eikä nieli [!] morsiamet."
|
|
|
43 |
Emoi kuuli tuon sanaisen,
|
|
|
44 |
Emoi tyttöset kulihen,
|
|
|
45 |
45 Men hän meren rantuille,
|
|
|
46 |
Minkä vaipaille vajoitti,
|
|
|
47 |
Kunka kuretilla hukutti,
|
|
|
48 |
Minkä painoi paidallansa.
|
|
|
49 |
Tul' hän tuualta kottiinsa.
|
|
|
50 |
50 Jo tuotiin ihatto minnoi,
|
|
|
51 |
Jo ihatto, jo kalatto [!],
|
|
|
52 |
Emoi jauheit on jauheille.
|
|
|
53 |
Ei jauha ihattomille,
|
|
|
54 |
Ei ihatto, ei [h]alatto.
|
|
|
55 |
55 Emoi pokkoo penkin alla;
|
|
|
56 |
Ei sotki ihatto minoi.
|
|
|
57 |
Emon kangas on kangahille;
|
|
|
58 |
Ei kuoli ihatto minoi.
|
|
|
59 |
Emoi meren rantuella:
|
|
|
60 |
60 "Nousi, naarain tyttärein,
|
|
|
61 |
Kude emolle kangas!"
|
|
|
62 |
Nuorin paimen nuon saneli,
|
|
|
63 |
Vanhimpainen vastaeli,
|
|
|
64 |
Kerran lausui keskimäinen:
|
|
|
65 |
65 "Jo tuotiin ihatto minnoi,
|
|
|
66 |
Jo ihatto, jo halatto,
|
|
|
67 |
Kuteko siun kangastain."
|
|
|
68 |
"Kude, kude kangastais,
|
|
|
69 |
Vie siit kangas kaivon tiellä,
|
|
|
70 |
70 Siit tuol hulkiat [!] kuttoot,
|
|
|
71 |
Kelkuttavat karjalaiset."
|
|
|
| |
|