|
|
1 |
Elettii enne meillä,
|
|
|
|
2 |
Oltii ojan takkaa,
|
|
|
|
3 |
Ojan puita poltettii,
|
|
|
|
4 |
Syötii ojan kallooja,
|
|
|
|
5 |
5 Ilma kuuta, päivyetä
|
|
|
|
6 |
Ja Jummalan valkiata.
|
|
|
|
7 |
Käsin maita etsittii,
|
|
|
|
8 |
Käsin maita, sormin teitä,
|
|
|
|
9 |
Peukaloin jalan tilloja,
|
|
|
|
10 |
10 Tehtiin kylvy kynttelillä,
|
|
|
|
11 |
Touko tuohuksen nojalla.
|
|
|
|
12 |
Sepoin neitoi, selvä neitoi,
|
|
|
|
13 |
Tuo tarkka takojan neitoi
|
|
|
|
14 |
Otti sieran seslähää,
|
|
|
|
15 |
15 Otti harjan seslähää,
|
|
|
|
16 |
Otti keltaisen kerräisen,
|
|
|
|
17 |
Läksi kuuta etsimää,
|
|
|
|
18 |
Päivöä tähiltämmää.
|
|
|
|
19 |
Mäni verssan, m[äni] toisen,
|
|
|
|
20 |
20 Katsoi maahan kirkkahaast.
|
|
|
|
21 |
Löysi lapsen lastuloista,
|
|
|
|
22 |
Hetelmäisen heinikosta,
|
|
|
|
23 |
Toi hän lapsen tyttölöi,
|
|
|
|
24 |
Vannotteli tyttölöjä.
|
|
|
|
25 |
25 Vannoi yksi, v[annoi] toinen,
|
|
|
|
26 |
Se tyttö kovemmin vannoi,
|
|
|
|
27 |
Kumpa tiesi tehtyää.
|
|
|
|
28 |
Sepoin n[eitoi], s[elvä] n[eitoi],
|
|
|
|
29 |
Tuo t[arkka] t[akojan] n[eitoi]
|
|
|
|
30 |
30 Vei hän lapsen poikoloi,
|
|
|
|
31 |
Vannotteli hän p[oikoloi],
|
|
|
|
32 |
Vannoi yksi, v[annoi] t[oinen],
|
|
|
|
33 |
Se poikoi kovimmin vannoi,
|
|
|
|
34 |
Kumpa t[iesi] t[ehtyää].
|
|
|
|
35 |
35 Niin loi sullain luojoi
|
|
|
|
36 |
Kielen suuhu, mielen päähä,
|
|
|
|
37 |
Nii lapsi läkäellöö;
|
|
|
|
38 |
"Näät tuo on miun emmoin
|
|
|
|
39 |
Maaria punakyppäärä,
|
|
|
|
40 |
40 Tuo on miun issoin
|
|
|
|
41 |
Antere sinikyp[päärä]."
|
|
|
|
42 |
Siis vast ottiit omaksi,
|
|
|
|
43 |
Laaittii kätkyee,
|
|
|
|
44 |
Pantii paitoi valkiain
|
|
|
|
45 |
45 Kätyt pärnäin pärriisi,
|
|
|
|
46 |
Vipu vinkui vaahteriin,
|
|
|
|
47 |
Hihnat kultaiset kummiisit.
|
|
|
|
48 |
Kasvoi vuoen, k[asvoi] toisen,
|
|
|
|
49 |
Läksi poikoi hulkkumaa,
|
|
|
|
50 |
50 Mäni meren rantuelle,
|
|
|
|
51 |
Mäni, istuis allon päälle,
|
|
|
|
52 |
Kultoikeppinen käessä
|
|
|
|
53 |
Mittajaa meroista vettä.
|
|
|
|
54 |
Sepoin neitoi, s[elvä] n[eitoi],
|
|
|
|
55 |
55 Käi tuo lapsen sieltä pois.
|
|
|
|
56 |
Lapsi poikoi valkiain
|
|
|
|
57 |
Valjasti sata hevoista,
|
|
|
|
58 |
Niin sai sata rekkooja,
|
|
|
|
59 |
Sata saarnista rekkooja,
|
|
|
|
60 |
60 Nii toi kuormaa kolmekymment
|
|
|
|
61 |
Koivua kovvaata puuta,
|
|
|
|
62 |
Teki tulen kankahalle,
|
|
|
|
63 |
Itse istuis penkerelle,
|
|
|
|
64 |
Kultakoukkuin käessä
|
|
|
|
65 |
65 Hiiliä harottelloo.
|
|
|
|
66 |
Sepoin n[eitoi], s[elvä] n[eitoi],
|
|
|
|
67 |
Tuo tarkka takojan n[eitoi],
|
|
|
|
68 |
Käi tuo l[apsen] s[ieltä] p[ois].
|
|
|
|
69 |
Pieni poika v[alkiain]
|
|
|
|
70 |
70 Mäni, istuis pihlajaa,
|
|
|
|
71 |
Kultakeppiin käessä
|
|
|
|
72 |
Kirjoittaa niini-puuta.
|
|
|
|
73 |
Sepoin n[eitoi], s[elvä] n[eitoi],
|
|
|
|
74 |
Tuo t[arkka] t[akojan] n[eitoi]
|
|
|
|
75 |
75 Käi t[uo] laps[en] s[ieltä] p[ois],
|
|
|
|
76 |
Laitti lapsen paimeneksi.
|
|
|
|
77 |
Lapsi itki ollessaan:
|
|
|
|
78 |
Paha on olla paimenena,
|
|
|
|
79 |
Paimenel on paitoi märkä,
|
|
|
|
80 |
80 Paitoi märkä, kylki kylmä,
|
|
|
|
81 |
Paha on paimenen emäntä,
|
|
|
|
82 |
Paistoi piirakan verestä,
|
|
|
|
83 |
Tuo laitti kiven tykyistä,
|
|
|
|
84 |
Tuota syötti paimenelle,
|
|
|
|
85 |
85 Syötti ravvan suurimoja,
|
|
|
|
86 |
Särvätti teräksen lientä.
|
|
|
| |
|