skvr01220250
VienaKontokki
Karjalainen, K.
1894

Metadata

COL: Karjal.
ID: 2025.
INF: Poahkomie Omenaińi.
LOC: Akonl.
OSA: I4
SGN: S. K. S:n Kesk. 1894 s. 59.
TMP: 94.

Sama Poahkomie tarjoutui arpomalla katsomaan, josko joku toivoni toteutuisi. Mielelläni suostuin tuohon ehdotukseen ja pyysin häntä laittamaan kapineensa kuntoon. Hän kävi hakemassa seulan, paksun leivän ja kolme hiilipalasta, noin peukalon pään suuruisia. Leivästä leikkasi hän kappaleen kantaa ja jakoi tämän palasen neljään hiilipalan suuruiseen osaan. Leipä pantiin pöydälle, sen päälle kolmioon hiili- ja leipäjytynen ja sormukseni; tämän laitoksen päälle seula asetettiin kumolleen. Seulan pohjalle laittoi Poahkomie neliön, asettaen hiilen hiiltä ja leivän leipää vastaan: neljännen leipäpalan pisti hän punontaisen päässä olevan äimän kärkeen. Kääräisten punontaista hiukan oikean käden etusormen ympäri, vakautti hän tämän heilurin keskelle leipä- ja hiilipalasten muodostamaa neliötä, ja nosti sen hiukan koholleen seulan pohjasta.
    2  "Još ajatukšeš käy toteh, kulkekoh leiväštä leipäh, još ei, hiileštä hiileh",
sanoi ukko, ja hetkisen odotuksen jälkeen alkoi heiluri nähtävästi ukon sormen vaikiitnksesta, liikkua leivästä leipään; ajatukseni siis toteutuisi. Vielä oli koetettava, oliko siinä vihollisia, vastustajia, ja nyt kulki leipäpalanen hiilestä hiileen; esteitä ei ollut, kukaan ei panisi koukkujaan tielleni. Huokeaa olisi nyt ollut saada tietää tulevaisuutensa, vaan pahaksi onneksi olin puuhan katsomiseen niin kiintynyt, etten muistanut ajatella mitään. Totta täma arpa, ukon sanojen mukaan, sanoi aina; todistukseksi hän kertoi, miten hän kerran Kajaanin viskaalille oli ennustanut jonkun hämärän oikeusasian voittamista, ja niin oli käynytkin. Kiitokseksi oli Poahkomie toisella kertaa Kajaanissa käydessään viskaalin lahjoista saanut herrashumalan, jota hän muistaakseni sanoi korttikaarissa haihdutelleensa.