skvr01212150
AunusKiimaisjärvi
Meriläinen, Heikki
1889

Metadata

COL: Meril.
ID: 1215.
INF: Asarias Kyrsöńi; kuullut kotitienoillaan vanhoilta ja itse kokenut.
LOC: Kiimasj. (Etel.).
OSA: I4
SGN: n. 1345.
TMP: 89.

Karhua kuin ajetaan jälkiä myöten ja niin otetaan kolme vanhaa kovasinta tahi liippaa, joita ei tietä, ken niillä on viikatteitaan ja kirveitään hijonut. Kuin päästään senpäiväisille jälille, pannaan kaksi niitä liippaa eteen ja yksi taaksepäin ja sitten vanhalla veitsellä leikataan irti yhteksän askeleen sijaa ja käännetään takasin päin siten, että yhteksäs pannaan ensimäisen sijaan, kahteksas toisen, seitsemes kolmannen, kuutes neljännen ja viites omaan sijaansa toisen päin. Sittä lähetään ajamaan jälkiä, karhu ei mene eteenpäin, vaan se tulee vastaan, ja nyt täytyy olla varoissaan, jos ei pääse päälle tulemaan, ja jälkien kääntäjä ei saa olla ollenkaan tappujoukossa, vaan sen pitää rientää kotiinsa, kuin on saanut jälet käännetyksi. Nyt täytyy olla pyssyt varattu, ettei saata lumoa karhu tulta ottamattomaksi. Kuin rupejaa päälle tulemaan ja ei liene siitä apuva, jos viisi kanta on tehty eteen, niin kuin sanoo hyvin karaistulla luonnolla:
    2  Sie oot nuorempi minua,
    3  Anna tietä vanhemmalle!
niin sitä se häpijää, silloin saa ampua. Se täytyy kunnialla kulettaa kotiin ja peijaat pitää ilolla metsän haltijan mieliksi. Se on melkeen kuin ryöstämällä otettu.