skvr01211710
VienaKontokki
Meriläinen, Heikki
1889

Metadata

COL: Meril.
ID: 1171.
INF: Poahkomie Omenaińe; kuullut vanhoilta metsämiehiltä.
LOC: Akonlaksi.
OSA: I4
SGN: n. 720.
TMP: 89.

Metsä koira päästetään suuteista.

Kuin metsässä kuivalla maalla löytyy kesuveen kanto, johon on metsä palossa palanut reikä kupeeseen niin iso, että siitä koira sopii, ja se reikä kuin olisi pohjoista ja etelää vasten, niin olisi sitä parempi; niin siitä reijästä pujotetaan koira kahiste etelään päin ja yhen kerran pohjoiseen päin. Sittä nuppi neulalla pistellään koiran nokkaan, että veri kihovaa. Sitä verta kolminen hernettä tipautetaan sen kannon juureen ja itselleen syötetään leivässä. Ja se nuppi neula pannaan sen kannon juuren alle uhriksi. Veri leipää koiralle syöttäissä luvetaan että:
    3  Mikä tukki koiran turvan,
    4  Vainu salmet salpaeli,
    5  Kuin ei koira kohti hauku,
    6  Penu oikein osoa?
    7  5 Ku on koirani kokenut,
    8  Mikä ( - - -)1
Mainitaan koiran nimi: Mustin, Mokin, Lukin y. m.
haittaellut.
    9  Oisikko katsottu katehin,
    10  Silmin kieroin keksittynä,
    11  Kuin tuo haukkuvi havuja,
    12  10 Lehviä vaan lekuttavi.
    13  En mä kostu lehväsistä,
    14  Kostun lehvän lekkujista.
Sittä päästetään koira ja mennään perässä takasan katsomatta.

1 Mainitaan koiran nimi: Mustin, Mokin, Lukin y. m.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems