skvr01210751
Kainuu — Suomussalmi
Marttini, Iivana
1901
Metsämieheen ei pysty silmänteet, kun menee virrassa olevalle kivelle ja siitä lohkoo pieniä kiven murusia ja niitä käyttää kolme kertaa läpi pyssystä. Sitten ne muruset panee kynään, johon vielä panee vähäsen elävää hopeata, ja sanoo: | ||||
2 |
Sen verran velho minusta1 miusta: minusta. saakoon,
|
|||
3 | Kun korppi kuumasta kivestä, | |||
4 | Palavasta paaterosta! | |||
5 | Eikä senkään vertaa. | |||
Sitten kaivetaan pyssyn perään reikä, johon se kynä pistetään, ja sitten siihen tulppa reikään. Pitää vielä se reijän kohta maalata vaikka, jott'ei kukaan tiedä, mitä sielä on. | ||||
1
miusta: minusta. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
SKVR I4 1149 a). | 87 % |
|
SKVR I4 1149. | 78 % |
|
SKVR I4 1075 b). | 69 % |
|
SKVR I4 1075. | 54 % |
|