skvr01207360
VienaJyskyjärvi
Meriläinen, Heikki
1889

Metadata

COL: Meril.
ID: 736.
INF: Teppana Larinoff; kuullut isältään.
LOC: Jyskyjärvi.
OSA: I4
SGN: n. 2290.
TMP: 89.

Metsän nenä kuin on tarttunut jostakin ilman, ettei ole kukaan kironnut, niin vestetään muuraiskekon viereen kasvaneesta puusta lastu, siihen piirretään viisikanta ja sen viisikannan sisään vuoltaan hopean hitusia ja sitten se lastu niine hopeineen viijään kauvas metsään Tapion näreen juureen ja sanotaan että:
    2  Metsolan metiset miehet,
    3  Kummun kultaiset urohot,
    4  Metsolasta, mieholasta,
    5  Hyväsestä hymölästä.
    6  5 Parahasta parholasta,
    7  Antuos mullen anteheksi!
    8  En mä tule tuhman lailla,
    9  En kävele tyhjin käsin,
    10  Kultia kupilla kannan,
    11  10 Hopeoita huhmarella.
    12  Nämä on kullat kuun ikuiset,
    13  Päivän polviset hopeat j. n. e.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems