skvr01207310
VienaPistojärvi
Meriläinen, Heikki
1888

Metadata

COL: Meril.
ID: 731.
INF: Mikko Vasiljus; kuullut isoäidiltään.
LOC: Katoslampi.
OSA: I4
SGN: n. 80.
TMP: 88.

Maahisen vammassa otetaan vanhan aijan vara seipään tynki maasta, joka on lahonut maan rajasta poikki ja sinne jäänyt, ja kuin ei kumpanenkaan sitä tietäsi, ei parantaja eikä parannettava, kuka on sen seipään siihen lyönyt, niin sillä painellaan. Tietäjä ottaa siitä seipään kappaleesta sy⌈ä⌉n puuta ja sy⌈ä⌉ntä suuhusa, sitä pureksii, pureksiissaan painelee sitä kipeätä sillä seipään laholla. Luvetaan että:
a.
    3  Ollet maasta matrehia,
    4  Mene maahan matreheksi!
    5  Lienet veistä vetrehiä,
    6  Mene vetten vetrehiksi!
    7  5 Ota omas, anna omani,
    8  Jumalan luoma maa!
Sittä syletään sitä puun laho sekaista vettä suustaan siihen kipeään. Syletään siihen seipään palaseen ja pistetään sijalleen, polkastaan vasemella kanta päällä, sanotaan:
b.
    11  Elä nouse nostamata,
    12  Elä tule tahtomatta,
    13  Ennen kuin tulen noutamaan
    14  10 Yheksällä kukolla,
    15  Yhen kanan hautomalla!

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems