skvr01205950
VienaVuokkiniemi
Meriläinen, Heikki
1888

Metadata

COL: Meriläinen
ID: 595.
INF: Maksima Karjalaińe; kuullut isältään.
LOC: Lonkka.
OSA: I4
SGN: n. 135.
TMP: 88.

Hevos kalma kuin tarttuu, niin otetaan kartano heiniä, joita tavallisesti sanotaan kartano maltoksi, semmoiselta kartanolta, josta on läpi kylän tie, jota veitään kaikenlaisia ruummiita, vankia ynnä muuta, ja niitä malttoja pannaan veteen. Tehään tuli tieltä löyvety[i]stä aisan palasista ja kesuveen kannoista. Niitä lämmitetään kattilassa ja niillä maltoilla hauvellaan sitä kipeätä kohtaa ja luvetaan:
    2  Hyvä kalma, kaunis kalma,
    3  Hiijen herja hevos kalma!
    4  Hiijestä on hevosen synty,
    5  Varsan vaski kalliosta.
    6  5 Mene, kalma, kallijohon,
    7  Vaaran vaskisen sisähän,
    8  Mene tuonne, kunne käsken,
    9  Kunne käsken ja kehotan
    10  Sorkkihin sota hevosten,
    11  10 Kavijoihin vaino varsan,
    12  Jossa on verta juoaksesi,
    13  Lippoaksesi lihoa j. n. e.
Sittä se pesu vesi viijään kolmen tien haaraan.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems