| |
Viisaampansa vieressä yötä maannut.
|
|
|
|
2 |
Isä neuo poikoansa,
|
|
|
|
3 |
Vanha vaivansa näköä,
|
|
|
|
4 |
Kuu kuki sukimojahan,
|
|
|
|
5 |
Itse ilmoin luomiahan:
|
|
|
|
6 |
5 "Poikueni, nuorempani,
|
|
|
|
7 |
Lapseni, vakavampani!
|
|
|
|
8 |
Jos sinun halu tulevi,
|
|
|
|
9 |
Naia mielesi tekevi,
|
|
|
|
10 |
Nouse aivon aikasehen,
|
|
|
|
11 |
10 Aivon aika huomenessa,
|
|
|
|
12 |
Katsele kyleä myöten,
|
|
|
|
13 |
Kust' on savu ensimmäinen,
|
|
|
|
14 |
Siitä naios poikueni."
|
|
|
|
15 |
Nousi aivon aikasehen,
|
|
|
|
16 |
15 Aivon aika huomenessa;
|
|
|
|
17 |
Kävi kymmenen kyleä,
|
|
|
|
18 |
Katseli taloja myöten:
|
|
|
|
19 |
Savun saarelta näkevi,
|
|
|
|
20 |
Tulen niemen tutkamesta.
|
|
|
|
21 |
20 Käypi tietä, astelevi
|
|
|
|
22 |
Neien kuulusan kotihin,
|
|
|
|
23 |
Eikä kuultu koiratkana,
|
|
|
|
24 |
Eikä haukkujat havattu.
|
|
|
|
25 |
Tyttö pääty leipomassa,
|
|
|
|
26 |
25 Neitonen taputtamassa.
|
|
|
|
27 |
Sano neito, noin nimesi:
|
|
|
|
28 |
"Ellös konsana, jumala,
|
|
|
|
29 |
Suo kotia koiratonta,
|
|
|
|
30 |
Lapsitonta ikkunoa;
|
|
|
|
31 |
30 Mi sinä lietki miehiäsi,
|
|
|
|
32 |
Ku kylän käviöitäsi,
|
|
|
|
33 |
Nenätön talohon tullut!"
|
|
|
|
34 |
Niin sano sanansa poika:
|
|
|
|
35 |
"Missäpä on taattosesi?"
|
|
|
|
36 |
35 "Neiti virkko, noin nimesi:
|
|
|
|
37 |
"Äsken taatto työlle lähti,
|
|
|
|
38 |
Eestakasin astumahan."
|
|
|
|
39 |
"Miss' on maammosi oleva?"
|
|
|
|
40 |
"Maammo on pantu paimeneksi
|
|
|
|
41 |
40 Kisoille kesällisille."
|
|
|
|
42 |
"Missä vielä vellesiki?"
|
|
|
|
43 |
"Velli paljo pakkoavi,
|
|
|
|
44 |
Äiän ottavi vähällä."
|
|
|
|
45 |
Niin tuli kotihin poika,
|
|
|
|
46 |
45 Itse tuon sanoiksi virkko:
|
|
|
|
47 |
"Jo kävin mä, taattoseni,
|
|
|
|
48 |
Nousin aivon aikasehen,
|
|
|
|
49 |
Kävin kymmenen kyleä,
|
|
|
|
50 |
Katselin taloja myöten,
|
|
|
|
51 |
50 Kusta savu ensimmäinen:
|
|
|
|
52 |
Näin mä savun ensimmäisen,
|
|
|
|
53 |
Savun saarella palavan,
|
|
|
|
54 |
Tulen niemen tutkamessa.
|
|
|
|
55 |
Menin mä sihen talohon,
|
|
|
|
56 |
55 Eikä mua koirat kuultu,
|
|
|
|
57 |
Eikä haukkujat havattu.
|
|
|
|
58 |
Siin' oli tyttö leipomassa,
|
|
|
|
59 |
Neitonen taputtamassa,
|
|
|
|
60 |
Sanan virkko, noin nimesi:
|
|
|
|
61 |
60 "Ellös konsana, jumala,
|
|
|
|
62 |
Suo kotia koiratonta,
|
|
|
|
63 |
Lapsitonta ikkunoa;
|
|
|
|
64 |
Ja mi sinä lietki miehiäsi,
|
|
|
|
65 |
Ku kylän käviöitäsi,
|
|
|
|
66 |
65 Nenätön talohon tullut!"
|
|
| | Niin mä siitä, taattoseni, katsoin, jotta huima eikö oo." -
"Huima sie
oot
itse, vastasi
taatto. Hään kun rupesi leipomaan, heitti vaatteet vähemmäksi,
arveli ei
tulevan ketänä.
Niin kun tuli vieras, oisi hänellä ollut parempi, jos oisi
ollut
koira
talossa; se oisi
haukkunut. Taikka jos oisi ollut lapsi ikkunassa, se oisi
sanonut: tulee
vieraita. Taikka jos
oisit nenäsi sintsissä niistänyt, hään siitä oisi kuullut ja
ennättänyt
vaatetta päälleen saaha,
eikä oisi häpiä vähistä vaatteista tullut. Sentähen hään
sanoiki: |
|
|
|
68 |
"Ellos konsana, jumala,
|
|
|
|
69 |
Suo kotia koiratonta,
|
|
|
|
70 |
Lapsitonta ikkunoa;
|
|
|
|
71 |
Nenätön tulit talohon".
|
|
| | "A mitä vielä pakisi neito?" - "A kun kysyin mie häneltä
taattoa, niin
vastasi: |
|
|
|
73 |
"Äsken taatto työlle lähti
|
|
|
|
74 |
Eestakasin astumahan."
|
|
| | Kun maammoa kysyin, sano: |
|
|
|
76 |
"Maammo on pantu paimeneksi
|
|
|
|
77 |
Kisoille kesällisille."
|
|
| | Ja kun siitä kysyin vielä velleäki, lausu: |
|
|
|
79 |
"Velli paljo pakkoavi,
|
|
|
|
80 |
Äiän ottavi vähällä".
|
|
| | "Niin mie siitä katsoin, taattoseni, jotta vaan huima onki
tyttö." -
"Huima sie oot
itse, sano taasenki taatto, kun et älynnyt tytön lauseita. Sano
olevan
taattonsa eestakasin
astumassa, a sillon taatto kyntämässä; maammonsa sano
kesällisiä
kisoja
paimentavan, a
sillon maammo 1apsisaunassa ja vellensä äiää vähällä ottamassa,
a
veli
ongella. Niin
mene sie toiste sihen taloon, siitä saat viisaan naisen, jo
tuon
pakinoistaanki
ymmärrän." |
|
| | Meni toiste poika, leki kaupan, sai tytön, toi kotiinsa.
Niin
siitä
lähettiin metsälle isä
poikanensa. Päivän raattua, yöksi kotiin astuessa sano isä: |
|
|
|
83 |
"Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
84 |
Kun mulle jalan hakisit."
|
|
| | Hullujaan haastavan ajatteli poika. Käyään, astutaan, pano
taasen
ukku: |
|
|
|
86 |
"Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
87 |
Kun tekisit tien lyhemmän."
|
|
| | Ajatteli taasenki poika: hullujaan pakajaa. Oli aikoa
vähäsen,
lausu
ukko: |
|
|
|
89 |
"Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
90 |
Kun käteni katkoaisit."
|
|
| | Eikö ainaki hullujaan houraile isä, arveli poika. Niin vielä
vähän
käytyä,
vanha
lausu: |
|
|
|
92 |
"Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
93 |
Kun multa kallon katkoaisit."
|
|
| | Ei olevan oikialla tuumalla, arveli poika. |
|
| | Tullaan kotiin, mennään maata. Siinä vuoteellaan pa'istaan
nuori pari
päivyisistä
asioista. Sano poika: "mi lie tullut taatolleni, ei ollut
oikialla älyllä."
Vaimo: "a mi
hänessä?" - "A niin pakasi laittomia puheita illalla kotiin
astuessamme." -
"A mitä
pakisi?" - "A sanopa esinnä: |
|
|
|
96 |
Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
97 |
Kun mulle jalan hakisit.
|
|
| | Siitä vähän käytyä, astuttuamme, taasen sano: |
|
|
|
99 |
Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
100 |
Kun tekisit tien lyhemmän.
|
|
| | Niin siitäi pikkuruisen matkattuamme, lausu
kolmannekseen: |
|
|
|
102 |
Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
103 |
Kun käteni katkoaisit.
|
|
| | Ja viimmesekseen pakasi: |
|
|
|
105 |
Jo oisit jaloki poika,
|
|
|
|
106 |
Kun multa kallon katkoaisit.
|
|
| | Niin ainaki ne minusta olivat, jotta hullu hään eilen oli,
min
Jumala
eille'päin
antanee." - Niin sano vaimo: "ukko ei ollut hullu, kun et itse
ennemmin.
Tieät, kun
vanha iltapäivässä alkaa väsyä ja toivoo kolmatta jalkaa, niin
oisit
hänelle
sauan metsästä
leikannut; kun tietänsä lyhentämään toivoi, niin sillon oisit
maailman
asioita haastellut.
Vaan kun halasi käsiänsä katkoamaan, oisit sie kintaat ottanut,
ne hänellä
alko jykiäksi
käyä ja kun vielä tahto kalloansaki katkoamaan, lakkinsa olisi
kannettavaksi
antanut, niin
oisi se hänestä kepiämpi tullut." |
|
| | A jo päivällä jälkeen mennää metsälle, raataan, astutaan
illaksi kotiin.
Vähä matka
tultua, sano poika: "eikö ala vaivuttaa taattoa" ja leikkasi
sauan
metsästä;
se hyvä isästä.
Niin taasen vähäsen astuttua rupesi kaikenlaisia maailman
asioita
haastelemaan: hyvä
seki. Matkataan eille, kysäsi poika: "eikö ala kintaat jykiäksi
taaton
kantaa
käyä?" - otti
ne, se isän mieleen. Niin vielä käytyä pikkuruisen sano:
"ettekö
antaisi
minulle lakkianne,
niin tulisi se kepiämpi teistä?" - Otti lakinki, a hyvä seki
isästä. Niin
kotiin saahessa
lausu isa pojalle: "a jo nään, poikaseni, viisaampasi vieressä
oot yötä
maannut." |
|
|
| |
|