| |
RIEMU-LAULU JUUBEL-JUHLASTA v. 1817.
|
|
| | Rusi Ryynäinen |
|
| | Moaninkalta. |
|
| | Rusi (t. Ambrósius) Ryynäinen oli syntynyt nuon 1760:en vuuen tienoilla Halolan kylässä Moaninkan kappelissa Kuopion pitäjässä. Hään oli nuoruutessaan käynyt Pohjanmoalla, jossa hään oppi puu-sepäksi, jolla työllä hään elätti henkensäk saakka kuolemansa asti.
Se tapahtui hänellen, niin kuin muillen älyillen (snillen) joihen täytyy moallisessa ihmis-joukossa suljeta taivaallisia aljeita (anlag) että hyö keäntyyvät surun-lapsiksi. Niinpä se kävi myös Ryynäisen kanssa. Ainoasti silloin, kuin viina oli poisjuohuttanut hänen muistonsa moallisista murheista, niin hään taisi heittee mielensä näillen henkellisillen huvituksillen, kuhun ei muut kehujat yltynyt. Eli hänen täytyi unouttaa olennonsa moalla, tullaksensa osalliseksi siitä isommasta henkellisestä ilosta, joka Runomuksessa on Runojoillen luotu. Mutta "vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin;" hään joutui viimeiseksi Runojasta juomariksi, ja keänty verkaisillaan yhestä henkellisestä ja taivaallisesta nautimisesta siihen roakaan moalliseen nautimukseen, joka teki häntä luontokappaleeksi jälleen. Sillä jos Runojat jollon-kullon voiteloo kielensä viinan-mehulla, joka virvoittaa heijän mieli-juohutusta, niin se ei ouk siksi viina joka teki heitä Runojoiksi; — se myrkyttää heitä, niin kuin muitakin Jumalan lapsia, ja soattaa heitä heikkouteen ja huonouteen. Sanotaan: "viina villin tekööpi, olut tuopi toisen mielen", ja niinpä se toi Ryynäisellenkin. Hään oli paha-kurinen ja pikainen päissä ollessaan, ja taisi silloin olla kelvotoin ja levee-suinen. Hään eli köyhyytessä yhellä torpalla Kermetlahen kylässä (sillä hänen tavarat ei ollut tästä moailmasta) mutta mielensä puolesta hään oli rikas perätin, ja runsaasti lahjoitettu runollisilla mielen-juohutuksilla. Pioissa ja juominkissa hään oli aina soapuvilla. Kuin ei kuhtuneet häntä muut, niin hään tuli omalla käskyllä, aatellen: "koirat kuhtuin tuloovat, hyvät vieraat kuhtumatak." Harvoin häntä kaivattiin; mutta kuin ei heitä mielittänyt ykskään lauluillansa ja Runoillansa — silloin oli Ryynänen poikessa.
Ryynäinen kuoli v. 1822, ja kannettiin Moaninkan kirkollen, kussa häntä hauattiin kuin yhtä Koiroo, koska tämä nykyisin virattomaksi heitetty Kappalainen, nimeltä Björklund, ei lukena hautoa hänen ylitten — siitä syystä, että hään näinnä viimeisinnä vuosiuna oli ollut viinaan mänevä(?!)
Tässä loppui hänen moallinen elämä, kussa hänellä ei ollut paljon iloa viljelläkseen; mutta henkellisessä tarkoituksessa on hään ikuistanut nimensä polvinpäiviksi meijän kirjoissamme. Seneistä, jos ei Pappi tahtona lukea hänellen ne viimeiset sanat, niin ei se kielläk meitä puhumasta hänen runollisesta jaloutestaan ja ansiostaan. Myö luemme sitävastoin kunniaksemme, että olemme ensimäiset, jotka moamiehillemme toimitamme muiston tästä miehestämme; ja sillä ikuistamme hänen nimensä meijän Suomalaiseen Tarinamukseemme.
Kosk' emme ole käynyt hänen syntymäpaikoillansa, niin emme myös ouk soaneet tilaisuutta kuulustella ja ylös-kirjutella muita hänen virren-tekoja, joita sanotaan paljon vielä löytyvän Moaninkassa. Nämät kahet Runot, jotka tässä seuraa, ovat ne ainuat, jotka olemme hänestä käsittäneet, ja jotka saimme jo Upsalassa v. 1824 Herra Oppivalta Greg. Aminofilta Venäänsoaresta, samasta pitämästä. Meijän on siitten täytynyt kirjoin kautta hankkia parempia tiiustuksia sekä näistä Karhulan peijaisista, joista Runossa lauletaan, että niistä yksinäisistä nimistä, joista siinä monessa kohin puhutaan: joihen selityksestä meijän tuloo kiitoksella mainita Koulunkäyttäjätä (Rektorn) Herra Oppiata A. Wenellia Kuopiossa.
Mitä vielä tulisi tästä Ryynäisestä sanottavaksi, niin myö ilman epäillemätäk asetamme häntä ensimmäiseksi tässä meijän kootuksessamme Suomalaisista Peä-Runojoista, ja annamme hänellen toveriksi Konsan Heikin Pohjanmoalla, josta vastapäin puhutaan. Ryynäisen runo-taito (skaldeförmåga) ilmoittaiksen erinomattain kielen ja mielen sukkeluutessa. Myö taijamme sanoa hänestä, että se oli varsin yksi pilkka-suu (Satirikus) ja irvi-hammas (Gyckelmakare) joka kielellisyyellänsä (Munwighet) ja puheen-suloisuuellansa nauratti ei ainoasti ne jäykkiämmät miehet, mutta joka puheliaisuuellansa (Wältalighet) käytti ne murheellisemmatkin aineet iloksi. Näissä kokeissa osoittaiksen hänessä yksi iso peän-äly ja tarkka muisti, koska hään ilman että niin sanalla ylistää ihtesäk (nopeemmin hään alentaiksen) käytti yhen asian i'äksi kunniaksensa, joka oli aivottu hänellen häpiäksi, ja teki tätä heillen, jotka oli sitä aikoineet, i'äksi häpiäksi. Että hään mielessään viritti, ja taijolla sovitti näin pitkän runon, ilman kirjaan panematak, toistaa hänellä myös olleen ankaran muiston. Myö taitaisimme ehkä moittia häntä niistä Ruohtalaisista sanoista, jotka hään on pistänyt virteensä, mutta meijän tuloo muistamaan, että moni piti tätä ikään kuin yheksi kunniaksi, ruumentoo näitä vieraita sanoja, ja että se on aina ollut yksi tapa talonpojissa, nouattoo herroin syljyksiä. Että hään jollon kullon rypeilöö suutansa ruokottomilla sanoilla, muistuttaa meitä, että hään oli Talonpoika; ja ettemme näistä virheistä närkästy, eikä heitä heitä pois sanoinsa suhteen, toistaa että olemme kyllä valaistuneita ymmärtämään, ja suuttumattomatak käsittämään, sen täyellisen luonnon hänen Runomuksessaan, ilman sanan karsimatak. |
|
| | Tämä Ryynäisen Runo, jonka minä myös olen käsittänyt Herra Oppivalta Gr. Aminofilta, ja jossa Runoja koetteloo että kunnialla ylistää sitä juhlallista käyttämistä, jolla Kuopiossa rajuutettiin tätä meijän viimeistä Juubel-juhloo (eli Juhlin-juhloo, niin kuin myö tätä kuhuttaisimme) osottaa kyllä, että se on valinut yhen aineen, joka oli kokonaan ulkopuolella hänen mieli-luontoansa. Se ei tässä viritä virttensä viinan-tiloilla, eikä tuttavien parvessa, kussa se aina Runoillansa oli "Kukko linnassa." Tässä tavataan ainoasti yhtä yksinkertaista yritystä (sic!) että kehua näillä vierailla nimillä, joihen sovittamista meijän kieleemme aina on vaikia, ja teköo meijän Runojamme yheksi kuivaksi Tarinamukseksi; vielä siittennik, kuin heihin tunketaan näitä pitkiä vuosi-lukuja, jotka ovat luettavia, voan ei laulettavia. Tätä vikoo tavataan ussein nykyisämmissä Runoissa, joka on syntynyt siitä, että ne ovat ikään kuin yht-aikoo aivotut sekä Runomukseksi, että Tarinamuksen varaksi; mutta — "ei sovik kahta Kuninkasta yhteen linnaan." Muutoin niin kieli on tässäkin selvä ja sointuva, ja kussa ei puhutak Lutheruksesta, Wittenbergistä, Melanchthonista, Tetzelistä, Samosatenista ja Upsalasta, eli Rohvessoriloista ja Tohtoriloista (yksi merkellinen sanan-pepu talonpojan suussa) niin siinä aina äimistyy oatoksia aika Runojan. |
|
|
|
6 |
Tuli toas kynälle kyyti,
|
|
|
|
7 |
Vuoro vuollulle sulalle.
|
|
|
|
8 |
Halaistulle höyhenille!
|
|
|
|
9 |
Pännä pistetty läkissä
|
|
|
|
10 |
Muisto-merkkiä tekeepi
|
|
|
|
11 |
Kansan kasvavan etehen.
|
|
|
|
12 |
Tulevaisten tunnustella
|
|
|
|
13 |
Juhlan julkisen pitosta,
|
|
|
|
14 |
Johon Keisari kehoitti,
|
|
|
|
15 |
Suuri voipa voimallinen,
|
|
|
|
16 |
Valtias Venäjän-moalla.
|
|
|
|
17 |
Kuin oli kulunut kaikki
|
|
|
|
18 |
Loka-kuu lopulle käynyt,
|
|
|
|
19 |
Vuonna kuin on kirjotettu
|
|
|
|
20 |
Ja tuli tuhannen peälle
|
|
|
|
21 |
Kului kaheksan sataa
|
|
|
|
22 |
Sen peälle seitsementoista:
|
|
|
|
23 |
Silloin siunattu Solenni,
|
|
|
|
24 |
Juubel-juhla julkisesti
|
|
|
|
25 |
Vietettihin vielä kerran.
|
|
|
|
26 |
Esivalta ensin, kaikki
|
|
|
|
27 |
Herrat oikenen omaiset
|
|
|
|
28 |
Sitä suurella ilolla
|
|
|
|
29 |
Kuuluttivat, kunnialla.
|
|
|
|
30 |
Sitä Piispatkin pitivät,
|
|
|
|
31 |
Rohvessorit ja Rovastit,
|
|
|
|
32 |
Kaikki myöskin Kappalaiset,
|
|
|
|
33 |
Kaikki kappelin papitkin,
|
|
|
|
34 |
Apulaiset aivan kaikki
|
|
|
|
35 |
Henkellisellä halulla
|
|
|
|
36 |
Kutsuvat kokohon ensin
|
|
|
|
37 |
Seurakunnat selkiästi,
|
|
|
|
38 |
Aivan oamusta varahin.
|
|
|
|
39 |
Kaunistivat kirkot vielä
|
|
|
|
40 |
Varsin kynttälin valolla.
|
|
|
|
41 |
Itse peällensä pukivat
|
|
|
|
42 |
Juhla-voatteensa valitut;
|
|
|
|
43 |
Siitten astuivat sisällen
|
|
|
|
44 |
Heti Herran huonehensa,
|
|
|
|
45 |
Voimalla varustetulla
|
|
|
|
46 |
Seurakunnillen selitit,
|
|
|
|
47 |
Ilmoittivat ihmisillen
|
|
|
|
48 |
Opin oikian menoista,
|
|
|
|
49 |
Jonka Tohtori totuinen,
|
|
|
|
50 |
Julkinen Jumalan pappi,
|
|
|
|
51 |
Lutherus lujaksi laitti
|
|
|
|
52 |
Kaupunkissa kaukaisessa,
|
|
|
|
53 |
Wittenbergissä perusti.
|
|
|
|
54 |
Paljon siitäkin puhuivat,
|
|
|
|
55 |
Kuinka kunnian Jumala
|
|
|
|
56 |
Hänen voimalla varusti,
|
|
|
|
57 |
Lahjoitti lavian tievon
|
|
|
|
58 |
Henkellisissä hänellen;
|
|
|
|
59 |
Pani paljon uskallusta,
|
|
|
|
60 |
Rohkeutta runsahasti
|
|
|
|
61 |
Yli Poavin ylpeyven.
|
|
|
|
62 |
Apulaisen annoi vielä
|
|
|
|
63 |
Melanchthonin mainittavan.
|
|
|
|
64 |
Nämät tohti toimellansa
|
|
|
|
65 |
Vastoin Poavia puhua,
|
|
|
|
66 |
Sekä Tetzelin tekoja,
|
|
|
|
67 |
Niin myös Samosateninkin,
|
|
|
|
68 |
Jotka oli Poavi pannut
|
|
|
|
69 |
Synnin kaupalle sysänyt;
|
|
|
|
70 |
Raha rikosten etestä
|
|
|
|
71 |
Piti Poavillen tuleman,
|
|
|
|
72 |
Kirja siitten synnin peälle
|
|
|
|
73 |
Piti Tetzelin tekemän,
|
|
|
|
74 |
Että vielä eteskinpäin
|
|
|
|
75 |
Soapi synnissä eleä.
|
|
|
|
76 |
Monta muuta kauhistusta,
|
|
|
|
77 |
Taikaisiakin tapoja,
|
|
|
|
78 |
Muita Munkkien menoja,
|
|
|
|
79 |
Jot' ei kykene kynällä
|
|
|
|
80 |
Panemaan paperin peälle,
|
|
|
|
81 |
Oppimatoin ollenkaan,
|
|
|
|
82 |
Kosk' ei Oppinut osaja
|
|
|
|
83 |
Poavin juonia jutella.
|
|
|
|
84 |
Katoi kirjat kaupunkeista,
|
|
|
|
85 |
Katoi kaikista kylistä,
|
|
|
|
86 |
Ei soatu sitä lukea.
|
|
|
|
87 |
Vähä kuulla kirkoissakin,
|
|
|
|
88 |
Eikä yhellä ajalla
|
|
|
|
89 |
Soanut soarnata kukana
|
|
|
|
90 |
Siinä selvässä valossa,
|
|
|
|
91 |
Kuin sen Jesus jätti meillen.
|
|
|
|
92 |
Voan koska herahti Herra
|
|
|
|
93 |
Tämän sankarin sytämmen,
|
|
|
|
94 |
Josta silloin soarnattihin;
|
|
|
|
95 |
Tämä soatti soarnoillansa,
|
|
|
|
96 |
Kaunihilla kirjoillansa
|
|
|
|
97 |
Ristikunnat rikkahaiksi.
|
|
|
|
98 |
Annoi Roamatut avata,
|
|
|
|
99 |
Laitti lapsille osansa.
|
|
|
|
100 |
Kirjat kaunihit kätehen,
|
|
|
|
101 |
Joihin kuitenkin käsittit
|
|
|
|
102 |
Kaikki kalliimmat asiat.
|
|
|
|
103 |
Koska nyt kolmet sataa
|
|
|
|
104 |
Aastaikoja alusta
|
|
|
|
105 |
On jo kuitenkin kulunut,
|
|
|
|
106 |
Koska yhteinen kokous
|
|
|
|
107 |
Sattunut on Upsalassa,
|
|
|
|
108 |
Kussa nyt itse Kuninkas,
|
|
|
|
109 |
Seävyt kaikki suosiolla,
|
|
|
|
110 |
Isät suurella ilolla
|
|
|
|
111 |
Otit vastahan vapaasti
|
|
|
|
112 |
Tämän opin onnellisen.
|
|
|
|
113 |
Tämän toivotun totuuen.
|
|
|
|
114 |
Niistä syistä on näkynyt
|
|
|
|
115 |
Kuninkaitten kuuluisillen
|
|
|
|
116 |
Ruotsin vallassa vapaassa
|
|
|
|
117 |
Panna pyhäksi iloksi
|
|
|
|
118 |
Ristittyillen riemu-päivä,
|
|
|
|
119 |
Jonka Jumala sovitti,
|
|
|
|
120 |
Että meille, kuin elämme
|
|
|
|
121 |
Sa'an yheksän ajalla —
|
|
|
|
122 |
Saimme jo kahesti kuulla
|
|
|
|
123 |
Juubel-juhlan vietetyksi.
|
|
|
|
124 |
Ei tämä elävä kansa,
|
|
|
|
125 |
Tuskin myös tuleva kansa,
|
|
|
|
126 |
Soane kuulla kutsuttavan
|
|
|
|
127 |
Juubel-juhlalle kokohon,
|
|
|
|
128 |
Solennille soitettavan.
|
|
|
|
129 |
Asiat on aivan suuret,
|
|
|
|
130 |
Josta puhumaan pitäisi;
|
|
|
|
131 |
Voan on puhe puuttuvainen,
|
|
|
|
132 |
Yksinkertainen yritys.
|
|
|
| |
|