| |
KARHULAN PEIJAISET.
|
|
| | Rusi Ryynäinen |
|
| | Moaninkalta. |
|
| | Rusi (t. Ambrósius) Ryynäinen oli syntynyt nuon 1760:en vuuen tienoilla Halolan kylässä Moaninkan kappelissa Kuopion pitäjässä. Hään oli nuoruutessaan käynyt Pohjanmoalla, jossa hään oppi puu-sepäksi, jolla työllä hään elätti henkensäk saakka kuolemansa asti.
Se tapahtui hänellen, niin kuin muillen älyillen (snillen) joihen täytyy moallisessa ihmis-joukossa suljeta taivaallisia aljeita (anlag) että hyö keäntyyvät surun-lapsiksi. Niinpä se kävi myös Ryynäisen kanssa. Ainoasti silloin, kuin viina oli poisjuohuttanut hänen muistonsa moallisista murheista, niin hään taisi heittee mielensä näillen henkellisillen huvituksillen, kuhun ei muut kehujat yltynyt. Eli hänen täytyi unouttaa olennonsa moalla, tullaksensa osalliseksi siitä isommasta henkellisestä ilosta, joka Runomuksessa on Runojoillen luotu. Mutta "vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin;" hään joutui viimeiseksi Runojasta juomariksi, ja keänty verkaisillaan yhestä henkellisestä ja taivaallisesta nautimisesta siihen roakaan moalliseen nautimukseen, joka teki häntä luontokappaleeksi jälleen. Sillä jos Runojat jollon-kullon voiteloo kielensä viinan-mehulla, joka virvoittaa heijän mieli-juohutusta, niin se ei ouk siksi viina joka teki heitä Runojoiksi; — se myrkyttää heitä, niin kuin muitakin Jumalan lapsia, ja soattaa heitä heikkouteen ja huonouteen. Sanotaan: "viina villin tekööpi, olut tuopi toisen mielen", ja niinpä se toi Ryynäisellenkin. Hään oli paha-kurinen ja pikainen päissä ollessaan, ja taisi silloin olla kelvotoin ja levee-suinen. Hään eli köyhyytessä yhellä torpalla Kermetlahen kylässä (sillä hänen tavarat ei ollut tästä moailmasta) mutta mielensä puolesta hään oli rikas perätin, ja runsaasti lahjoitettu runollisilla mielen-juohutuksilla. Pioissa ja juominkissa hään oli aina soapuvilla. Kuin ei kuhtuneet häntä muut, niin hään tuli omalla käskyllä, aatellen: "koirat kuhtuin tuloovat, hyvät vieraat kuhtumatak." Harvoin häntä kaivattiin; mutta kuin ei heitä mielittänyt ykskään lauluillansa ja Runoillansa — silloin oli Ryynänen poikessa.
Ryynäinen kuoli v. 1822, ja kannettiin Moaninkan kirkollen, kussa häntä hauattiin kuin yhtä Koiroo, koska tämä nykyisin virattomaksi heitetty Kappalainen, nimeltä Björklund, ei lukena hautoa hänen ylitten — siitä syystä, että hään näinnä viimeisinnä vuosiuna oli ollut viinaan mänevä(?!)
Tässä loppui hänen moallinen elämä, kussa hänellä ei ollut paljon iloa viljelläkseen; mutta henkellisessä tarkoituksessa on hään ikuistanut nimensä polvinpäiviksi meijän kirjoissamme. Seneistä, jos ei Pappi tahtona lukea hänellen ne viimeiset sanat, niin ei se kielläk meitä puhumasta hänen runollisesta jaloutestaan ja ansiostaan. Myö luemme sitävastoin kunniaksemme, että olemme ensimäiset, jotka moamiehillemme toimitamme muiston tästä miehestämme; ja sillä ikuistamme hänen nimensä meijän Suomalaiseen Tarinamukseemme.
Kosk' emme ole käynyt hänen syntymäpaikoillansa, niin emme myös ouk soaneet tilaisuutta kuulustella ja ylös-kirjutella muita hänen virren-tekoja, joita sanotaan paljon vielä löytyvän Moaninkassa. Nämät kahet Runot, jotka tässä seuraa, ovat ne ainuat, jotka olemme hänestä käsittäneet, ja jotka saimme jo Upsalassa v. 1824 Herra Oppivalta Greg. Aminofilta Venäänsoaresta, samasta pitämästä. Meijän on siitten täytynyt kirjoin kautta hankkia parempia tiiustuksia sekä näistä Karhulan peijaisista, joista Runossa lauletaan, että niistä yksinäisistä nimistä, joista siinä monessa kohin puhutaan: joihen selityksestä meijän tuloo kiitoksella mainita Koulunkäyttäjätä (Rektorn) Herra Oppiata A. Wenellia Kuopiossa.
Mitä vielä tulisi tästä Ryynäisestä sanottavaksi, niin myö ilman epäillemätäk asetamme häntä ensimmäiseksi tässä meijän kootuksessamme Suomalaisista Peä-Runojoista, ja annamme hänellen toveriksi Konsan Heikin Pohjanmoalla, josta vastapäin puhutaan. Ryynäisen runo-taito (skaldeförmåga) ilmoittaiksen erinomattain kielen ja mielen sukkeluutessa. Myö taijamme sanoa hänestä, että se oli varsin yksi pilkka-suu (Satirikus) ja irvi-hammas (Gyckelmakare) joka kielellisyyellänsä (Munwighet) ja puheen-suloisuuellansa nauratti ei ainoasti ne jäykkiämmät miehet, mutta joka puheliaisuuellansa (Wältalighet) käytti ne murheellisemmatkin aineet iloksi. Näissä kokeissa osoittaiksen hänessä yksi iso peän-äly ja tarkka muisti, koska hään ilman että niin sanalla ylistää ihtesäk (nopeemmin hään alentaiksen) käytti yhen asian i'äksi kunniaksensa, joka oli aivottu hänellen häpiäksi, ja teki tätä heillen, jotka oli sitä aikoineet, i'äksi häpiäksi. Että hään mielessään viritti, ja taijolla sovitti näin pitkän runon, ilman kirjaan panematak, toistaa hänellä myös olleen ankaran muiston. Myö taitaisimme ehkä moittia häntä niistä Ruohtalaisista sanoista, jotka hään on pistänyt virteensä, mutta meijän tuloo muistamaan, että moni piti tätä ikään kuin yheksi kunniaksi, ruumentoo näitä vieraita sanoja, ja että se on aina ollut yksi tapa talonpojissa, nouattoo herroin syljyksiä. Että hään jollon kullon rypeilöö suutansa ruokottomilla sanoilla, muistuttaa meitä, että hään oli Talonpoika; ja ettemme näistä virheistä närkästy, eikä heitä heitä pois sanoinsa suhteen, toistaa että olemme kyllä valaistuneita ymmärtämään, ja suuttumattomatak käsittämään, sen täyellisen luonnon hänen Runomuksessaan, ilman sanan karsimatak. |
|
| | Että paremmin ymmärtää näitä asioita, joista Runossa puhutaan, tahomme eiltäpäin selittää heitä, sitä myöten kuin puheet heistä vielä kuuluuvat Moaninkalla. Sanotaan että tämä Ryynäinen oisi ollut vähä viinoissaan Talonpojan Risto Karhuisen hautaisissa, joita juotiin Karhulan talossa Halotan kylässä Moaninkan Kappelissa s. 3 p. Toukok. v. 1791, ja koska se silloinkin aina oli juonikas, eikä osanut suutansa hallita, niin oli joutunut toisten kanssa riitaan, ja tullut salvatuksi sika-pahnaan (eli vanhaan heinä-korsuun). Kuinka kauan hään siinä lie ollut ei nimitetäk; tiietään ainoasti että hään, peästyänsä sieltä, teki pitkän Runon, kussa hään laulaa näistä Karhulan Peijaisista, ja niistä villa-lakkiloista, jotka siinä häntä vihaisivat. Koska Lukkari Jaakko Kyösti Hoffrén oli tässä Runossa tullut nauretuksi, niin hään, Lautamiehen Poavo Eskelisen kautta, paituutti Ryynäisen (vielä samana syksynä) käräjään, ja laitto sinnek veljensä, Lautamiehen Aaron Hoffrénin asiatansa ajamaan — koskei hään viihtinyt ite tulla. Kuin ei tämä hänen puolus-mies ollut hyvä näyttämään toteen kanteitansa, niin Laintutkia (Häradshöfdingen) Herra Lainjulistaja (Lagman) Fabritius pyysi Ryynäistä ite laulamaan virttänsä. Oateltuaan vähän asiatansa rupeisi hään lauluillen, ja laulo monta tuntia (?) perättäin, mutta heitti aina pois ne pahimmat paikat, ja mätti uutta siaan. Kihlakunnan-Oikeus ei tainut ottoo kirjaansa kaikkia hänen laulujansa, mutta kuunteli heitä pystyllä korvalla, ja koska hään oli lakkanut laulamasta, mieleksi ja nauroksi kaiken läsnä-olevaisten, niin sanotaan koko riijan siihen loppuneen. |
|
|
|
6 |
"Ei sanat sanoihin puutuk,
|
|
|
|
7 |
Virret veisaten vähänek",
|
|
|
|
8 |
Sanan-laskussa sanoovat
|
|
|
|
9 |
Suomen syvät Suomalaiset;
|
|
|
|
10 |
Voan mun puuttuupi puheeni,
|
|
|
|
11 |
Laulu-virtteini lakkaapi,
|
|
|
|
12 |
Sill' on mulla mustat päivät,
|
|
|
|
13 |
Varsin vaikia elämä.
|
|
|
|
14 |
Sill' on kipu kintahissa,
|
|
|
|
15 |
Suoni sormia vetääpi,
|
|
|
|
16 |
Pakottaapi peukalota.
|
|
|
|
17 |
Peä on kieleni kipiä,
|
|
|
|
18 |
Kuiva kurjan kulkku-torvi:
|
|
|
|
19 |
Eipä raiku raskas rinta,
|
|
|
|
20 |
Eikä kurjan kulkku-torvi,
|
|
|
|
21 |
Vaikka ainoiset asiat
|
|
|
|
22 |
Vielä varsin voatisivat.
|
|
|
|
23 |
Tok on vielä toimivampi,
|
|
|
|
24 |
Että soan sanan sanoa,
|
|
|
|
25 |
Puolen kymmentä puhua,
|
|
|
|
26 |
Kuink' on miehet Moaninkalla,
|
|
|
|
27 |
Iisalmen ison rajalla —
|
|
|
|
28 |
Mont' on miestä Moaninkalla,
|
|
|
|
29 |
Mutta Moaninkan kylissä,
|
|
|
|
30 |
Ei ouk monta mielellistä
|
|
|
|
31 |
Eikä vakaista varsin.
|
|
|
|
32 |
Uskon ensin Eskelistä,
|
|
|
|
33 |
Pienen Poavalin parasna,
|
|
|
|
34 |
Lautamiehen mielellisnä;
|
|
|
|
35 |
Tok on Torsti toimivampi,
|
|
|
|
36 |
Sata-vaimoinen sanoa.
|
|
|
|
37 |
Luulin Lukkarin hyväksi.
|
|
|
|
38 |
Kellon-soittajan somaksi,
|
|
|
|
39 |
Vaikka suuren vaivan kanssa,
|
|
|
|
40 |
Kivun kiussain keralla
|
|
|
|
41 |
Pyrki meillen meäkimään.
|
|
|
|
42 |
Kummat juonet Kustavillen,
|
|
|
|
43 |
Joakopilla joaritokset.
|
|
|
|
44 |
Nyt minä puhun Pukista,
|
|
|
|
45 |
Aiottelen Oaronista,
|
|
|
|
46 |
(Vaikk' on vaterkin kohta,
|
|
|
|
47 |
Eli kuulus' Kummin-poika)
|
|
|
|
48 |
Kuin on suuresta suvusta.
|
|
|
|
49 |
Asennosta ankarasta.
|
|
|
|
50 |
Äväriäs oli Äijä kyllä,
|
|
|
|
51 |
Rikas riistaasta perätin —
|
|
|
|
52 |
Kunniasta kuuluisampi.
|
|
|
|
53 |
Eskel-voari Äijän poika.
|
|
|
|
54 |
Sotaherrana somainen,
|
|
|
|
55 |
Upserikin uskollinen.
|
|
|
|
56 |
Is' oil kyllä ihmiseksi.
|
|
|
|
57 |
Isä ihmisten tapainen;
|
|
|
|
58 |
Rakas varsin rannihinsa,
|
|
|
|
59 |
Kuin on ollut kummihinna;
|
|
|
|
60 |
Voan on Oaron ankarampi,
|
|
|
|
61 |
Viekas, vihasen-lainen.
|
|
|
|
62 |
Kyll' on kiltti kirkko-tiellä,
|
|
|
|
63 |
Kesti-paikoissa parempi,
|
|
|
|
64 |
Okkela on oluen luonna,
|
|
|
|
65 |
Viekas viinan-tienuilla.
|
|
|
|
66 |
Ei se seästä särpämiä,
|
|
|
|
67 |
Sian-kinttuja kitise.
|
|
|
|
68 |
Jos oisi Orihin potka.
|
|
|
|
69 |
Eli Tamman taka-roaja,
|
|
|
|
70 |
Eli sorkka sota-hevoisen.
|
|
|
|
71 |
Syöpi voita vuohen verran
|
|
|
|
72 |
Palon viiliä vitoopi;
|
|
|
|
73 |
Viel' on julma juustollenkin
|
|
|
|
74 |
Maito-ruuan maistelia.
|
|
|
|
75 |
Nyt minun täytyy sanoa
|
|
|
|
76 |
Karhuisten kavalat neuot,
|
|
|
|
77 |
Kaupiaisten kauhiammat:
|
|
|
|
78 |
Ylpee on perätin Pekka,
|
|
|
|
79 |
Kotonansa suuri koira,
|
|
|
|
80 |
Joka pulskasti puhuupi:
|
|
|
|
81 |
"Soapi Karhuinen kasakan,
|
|
|
|
82 |
Tänä keitona kesänä.
|
|
|
|
83 |
Kapan annan Kaukoisellen,
|
|
|
|
84 |
Senkin otrina ojenan,
|
|
|
|
85 |
Kannan kaksi vanteheilla
|
|
|
|
86 |
Kuuen päivän kostennosta."
|
|
|
|
87 |
Ei Rusi rupia tuohon,
|
|
|
|
88 |
Ryhy Ryynäisen penikka.
|
|
|
|
89 |
Kapan tahtoopi tasaisen,
|
|
|
|
90 |
Puolentoista pulskiasti,
|
|
|
|
91 |
Ylisummahan yheksän
|
|
|
|
92 |
Viikon-peähän peästyänsä.
|
|
|
|
93 |
Tois't on juonet Toavitilla
|
|
|
|
94 |
Toiset Toavitin asiat.
|
|
|
|
95 |
(Rouvarill' on rohkiammat)
|
|
|
|
96 |
Vettä viinahan panoopi,
|
|
|
|
97 |
Korvon korttelin osaksi,
|
|
|
|
98 |
Kaksi kannun kohennoksi.
|
|
|
|
99 |
Viel' on pieninen pikari,
|
|
|
|
100 |
Jok' on laitettu lasista;
|
|
|
|
101 |
Se esinä markan makso
|
|
|
|
102 |
Kohta kolmehen ylensi.
|
|
|
|
103 |
— Tuota ouvot osteloopi.
|
|
|
|
104 |
Jos kukainen kummiksiipi,
|
|
|
|
105 |
Kenkin keskensä sanoopi:
|
|
|
|
106 |
"Kyll' on kallis kauppa-viina,
|
|
|
|
107 |
Suuros-pulloll' suuri hinta."
|
|
|
|
108 |
Toavit toisia puhuupi:
|
|
|
|
109 |
"Kylläs annat kymmenänkin,
|
|
|
|
110 |
Kaksitoista kaikitekkin
|
|
|
|
111 |
Ennenkuin elo tuloopi
|
|
|
|
112 |
Tänä syyssä syötäväksi."
|
|
|
|
113 |
Hyvä vielä Hyökärinä,
|
|
|
|
114 |
Kaunis Ruunun-kaupiana!
|
|
|
|
115 |
Ensin ostaapi eloa,
|
|
|
|
116 |
Rukihia roinistaapi,
|
|
|
|
117 |
Jotka leiviksi levittää;
|
|
|
|
118 |
Ostaa siitten otriakin,
|
|
|
|
119 |
Jotka soutelee sotahan,
|
|
|
|
120 |
Kuletteloo Kuopiohon.
|
|
|
|
121 |
Minun täytyypi sanoa,
|
|
|
|
122 |
Murehella muistutella
|
|
|
|
123 |
Kuin on ukko uupununna,
|
|
|
|
124 |
Vanha voari vaipununna,
|
|
|
|
125 |
Koatununna Karhulasta:
|
|
|
|
126 |
Nyt loppu Lohilta pelko,
|
|
|
|
127 |
Surma suuri-purstoisilta;
|
|
|
|
128 |
Soap nyt Siijat siivon olla,
|
|
|
|
129 |
Lahnat loavullans elee.
|
|
|
|
130 |
Jopa Muori murnistaiksen,
|
|
|
|
131 |
Vanha akka varustaiksen,
|
|
|
|
132 |
Leski leikkitäk puhuupi
|
|
|
|
133 |
Poijallensa, porstuassa,
|
|
|
|
134 |
Kahen kammarin välissä:
|
|
|
|
135 |
"Otapa avahin aitan,
|
|
|
|
136 |
Puoin pukkari sivala!
|
|
|
|
137 |
Otas otria vähänen,
|
|
|
|
138 |
Kapan kaksi, vantehiseen;
|
|
|
|
139 |
Joista juoma laitetahan,
|
|
|
|
140 |
Olut pannahan paraiten
|
|
|
|
141 |
Vanhan Voarin peijahiksi,
|
|
|
|
142 |
Iki-muistoksi Isäisi!"
|
|
|
|
143 |
Marketallen mainihtoopi,
|
|
|
|
144 |
Pekan-vaimollen varottaa:
|
|
|
|
145 |
"Osootkos oluen panna,
|
|
|
|
146 |
Tehä viinan viisahasti?"
|
|
|
|
147 |
Markettakin mainihtoopi:
|
|
|
|
148 |
"Viel' on leivät leipomatak,
|
|
|
|
149 |
Kakkarat kaputtamatak."
|
|
|
|
150 |
Sanoo Pekka pensiästi:
|
|
|
|
151 |
"Itekma olen isäntä,
|
|
|
|
152 |
Veärän-nenän vertahinen!
|
|
|
|
153 |
Minä laitan Lankolaiset,
|
|
|
|
154 |
Sisareinkin sieltä nouan,
|
|
|
|
155 |
Joka kyrsät kypsyttääpi,
|
|
|
|
156 |
Paksut leivät paisteloopi."
|
|
|
|
157 |
Jurahtaapi Jussillenkin,
|
|
|
|
158 |
Veljellensä vertahasti:
|
|
|
|
159 |
"Sivallappas siivon sihti,
|
|
|
|
160 |
Hovista käri hopia,
|
|
|
|
161 |
Kaputainin kakka-seula!
|
|
|
|
162 |
Minä peijahiin Papillen
|
|
|
|
163 |
Samulillen sanelen
|
|
|
|
164 |
Tulla kestihin keralla.
|
|
|
|
165 |
Saisin sillen siivon-leivät,
|
|
|
|
166 |
Kymmen-kapan kyrsäisiä.
|
|
|
|
167 |
(Jospa jäisi Jaakollenkin,
|
|
|
|
168 |
Elikkä Eskelisellen,
|
|
|
|
169 |
— Siitten antaisin Oarollen).
|
|
|
|
170 |
Muita ruokisin muruilla,
|
|
|
|
171 |
Tähtehillä täyttäisihin."
|
|
|
|
172 |
Tahto tietä Toavettikin
|
|
|
|
173 |
Kuita muita kutsutahan
|
|
|
|
174 |
Tähän kestihin keralla.
|
|
|
|
175 |
Sanoo Pekka pensiästi:
|
|
|
|
176 |
"Minä laitan Lautamiehet,
|
|
|
|
177 |
Kutsun kunnia-sukuiset;
|
|
|
|
178 |
En tottele Tolpparista,
|
|
|
|
179 |
Loisimiehistä mitähän.
|
|
|
|
180 |
(Ruokkia Rusia piteä.
|
|
|
|
181 |
Vaikk' on toisen tolparinna).
|
|
|
|
182 |
Vielä kutsun kuuluisammat,
|
|
|
|
183 |
Herratkin Hevoisten kanssa
|
|
|
|
184 |
Taviniemeltä talutan,
|
|
|
|
185 |
Sihtierin sivalan tuolta.
|
|
|
|
186 |
Tapan valloillen Vasikan,
|
|
|
|
187 |
Hiehon hieno-seärisillen,"
|
|
|
|
188 |
(Vaan ei anna akka myöten,
|
|
|
|
189 |
Mutta puhuupi pulskasti):
|
|
|
|
190 |
"Anna vanhenna Vasikan,
|
|
|
|
191 |
Parata patukka-hännän!
|
|
|
|
192 |
Tuosta toista toivotahan
|
|
|
|
193 |
Moallen maijohon-antaja."
|
|
|
|
194 |
Siitten Pekka pelmastaapi,
|
|
|
|
195 |
Pistää puikkohin punaisen,
|
|
|
|
196 |
Aika varsan valjahiisen;
|
|
|
|
197 |
Ennättääpi Eskeliseen —
|
|
|
|
198 |
Tuossa Poavollen puhuupi,
|
|
|
|
199 |
Lautamiehellen latelee:
|
|
|
|
200 |
"Nyt on Ukko uupununna,
|
|
|
|
201 |
Vanha Voari vaipununna,
|
|
|
|
202 |
Niin tule sinäkin tuone! —
|
|
|
|
203 |
Tuo pikari tullessaisi,
|
|
|
|
204 |
Suurus-pullo suurellainen
|
|
|
|
205 |
Vati vaskinen kuleta,
|
|
|
|
206 |
Tina-kannu kanssa vielä!
|
|
|
|
207 |
Ei taija talossa meijän
|
|
|
|
208 |
Olla kunnon astioita,
|
|
|
|
209 |
Joilla juoma kannetahan,
|
|
|
|
210 |
Olut tuuvahan tupahan,
|
|
|
|
211 |
Pöyvän peällen pulskiasti.
|
|
|
|
212 |
Katahis' on meillä kannut,
|
|
|
|
213 |
Tuopit tuohi-vantehiset".
|
|
|
|
214 |
Lautamies lupaisi tulla
|
|
|
|
215 |
Taitavalla Tammallansa,
|
|
|
|
216 |
Joll' on kaunihit kaviot.
|
|
|
|
217 |
Silmät kyllä varsin siistit.
|
|
|
|
218 |
Korvat korttelin-pituiset,
|
|
|
|
219 |
Syltty-keinot kelvolliset
|
|
|
|
220 |
Niin siitten tuloopi tuolta
|
|
|
|
221 |
Luoksen Lukkarin omansa.
|
|
|
|
222 |
Kellonsoittajan somaisen.
|
|
|
|
223 |
Kuhtuu tuolta kuusi miestä
|
|
|
|
224 |
Kahen konkarin keralla;
|
|
|
|
225 |
Muorillensa muistuttaapi.
|
|
|
|
226 |
(Se oli siitten seitsemäänsi
|
|
|
|
227 |
— Kaheksaas oli vanha Kaisa,
|
|
|
|
228 |
Aivan Lukkarin Anoppi).
|
|
|
|
229 |
Niin siitten tuloopi tuolta,
|
|
|
|
230 |
Tavisalmehen samottain.
|
|
|
|
231 |
Heitti Hestansa pihallen,
|
|
|
|
232 |
Tasa-turvan tantarellen.
|
|
|
|
233 |
Kulkoo kohta kuistin luokse,
|
|
|
|
234 |
Pontiuksen porstuahan;
|
|
|
|
235 |
Tuosta lemmaisten tupahan,
|
|
|
|
236 |
Aijaisten ala katoksen.
|
|
|
|
237 |
Turistaiksen tultuahan,
|
|
|
|
238 |
Peristäiksen peästyähän,
|
|
|
|
239 |
Puheleepi pulskiasti:
|
|
|
|
240 |
"Sais tästä savikko-pelto,
|
|
|
|
241 |
Tämän turvan tuomisia,
|
|
|
|
242 |
Tämän kärsän käyttähiä,
|
|
|
|
243 |
Tämän aivun antemia."
|
|
|
|
244 |
Puheleepi pulskiasti,
|
|
|
|
245 |
Hattu käissä hartahasti,
|
|
|
|
246 |
Kolmikanta kainalossa:
|
|
|
|
247 |
"Oli meilläkin meteli
|
|
|
|
248 |
Ennen nuorra oltahissa,
|
|
|
|
249 |
Naisten palto noapurikset
|
|
|
|
250 |
Oomma soanehet osammo,
|
|
|
|
251 |
Kumpaisetkin kumppalimmo.
|
|
|
|
252 |
— Niin tule sinäkin tuonek,
|
|
|
|
253 |
Paakin Mari matkajaisin;
|
|
|
|
254 |
Pane akka ahkiohon,
|
|
|
|
255 |
Istutek ite sylihin!
|
|
|
|
256 |
Anna konkarin kokea,
|
|
|
|
257 |
Töpö-hännän tölkyteliä!" —
|
|
|
|
258 |
Sieltä veistihin Väisälään,
|
|
|
|
259 |
Kohten Kopoisen kotia,
|
|
|
|
260 |
Karva-kulman kartanohon;
|
|
|
|
261 |
Kuhtui tuolta kuulon miehen,
|
|
|
|
262 |
Ison-kirkon kirkko-veärti.
|
|
|
|
263 |
Pekka Poavollen puhuupi,
|
|
|
|
264 |
Lateloopi Laukollensa:
|
|
|
|
265 |
Marketalle mainihtoopi,
|
|
|
|
266 |
Sisarellensä sivuise:
|
|
|
|
267 |
"Niin tule sinäkin tuonek
|
|
|
|
268 |
Isäisi itkemääni,
|
|
|
|
269 |
Kuinsa viijähään viluhun,
|
|
|
|
270 |
Laitetahan paikkaisehen!"
|
|
|
|
271 |
Kuin oli ukko uuvutettu,
|
|
|
|
272 |
Vanha Voari vaiputettu,
|
|
|
|
273 |
Multa peällehen muokattu,
|
|
|
|
274 |
Kohta joutuvat kovullen,
|
|
|
|
275 |
Kaunihisti Karhulahan;
|
|
|
|
276 |
Tuossa ruuallen rupeisiit,
|
|
|
|
277 |
Pöyvän arihan akahtiit.
|
|
|
|
278 |
— Jopa nurkasta nurahti,
|
|
|
|
279 |
Sano katko karsinasta,
|
|
|
|
280 |
Rusi runttihin seassa:
|
|
|
|
281 |
"Isot istuvat rahilla,
|
|
|
|
282 |
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
|
|
|
|
283 |
Taitavaisimmat takana,
|
|
|
|
284 |
Lavihtalla Lautamiehet.
|
|
|
|
285 |
Minä katko karsinassa,
|
|
|
|
286 |
Sirkka-louhossa sihisin,
|
|
|
|
287 |
Vaikka suuren vaivan kanssa
|
|
|
|
288 |
Vestin kirstun kirvehellä,
|
|
|
|
289 |
Höylän kanssa kaunistelin
|
|
|
|
290 |
Karhuisellen kammariksi.
|
|
|
|
291 |
Muill' on tässä mustat pöksyt,
|
|
|
|
292 |
Sinertävät silkki-viivat;
|
|
|
|
293 |
Mull' on nuttu nukka-vieru,
|
|
|
|
294 |
Takki tappuran-sekainen.
|
|
|
|
295 |
Muill' on tässä mustat turkit,
|
|
|
|
296 |
Turkin puuhat puuhkiammat,
|
|
|
|
297 |
Jotk' on lankoista lavottu,
|
|
|
|
298 |
Punaisista, pulskalaiset,
|
|
|
|
299 |
Siniset sivullen pannut;
|
|
|
|
300 |
Mull' on karvatoin kasukka,
|
|
|
|
301 |
Kurehihin kuivattunna
|
|
|
|
302 |
Kupehilta kummaltahan.
|
|
|
|
303 |
Muill' on tässä mustat kenkät,
|
|
|
|
304 |
Sekä soappahat somaiset,
|
|
|
|
305 |
Jos on alla anturatkin,
|
|
|
|
306 |
Korskat varsin konstilliset,
|
|
|
|
307 |
Kolmen tuuman korkeuiset.
|
|
|
|
308 |
Minä runhustan rajoilla,
|
|
|
|
309 |
Kuin on katkon kalla-luista —
|
|
|
|
310 |
Ruunan-päillä runtustelen.
|
|
|
|
311 |
Muill' on pitkät piipun-varret
|
|
|
|
312 |
Kopat varsin konstilliset,
|
|
|
|
313 |
Koko kopran täyvelliset;
|
|
|
|
314 |
Minä tynkällä typitän,
|
|
|
|
315 |
Täpyttelen tähtehillen."
|
|
|
|
316 |
Tuosta suuttu suuret voarit,
|
|
|
|
317 |
Villa-lakkiset vihastui.
|
|
|
|
318 |
Alettiinpa arveltohon,
|
|
|
|
319 |
Minnäk pannahan pahoa,
|
|
|
|
320 |
Ruttoa kuletetaan?
|
|
|
|
321 |
Pukki tiesi pulskan neuon,
|
|
|
|
322 |
Oaron siitten ankaramman:
|
|
|
|
323 |
"Täss' on pahnoa pahanen,
|
|
|
|
324 |
Kuisti on kujan perällä —
|
|
|
|
325 |
Kannetahan katrakkahan!"
|
|
|
|
326 |
Olli oikehen puhuupi,
|
|
|
|
327 |
Husson-poika pulskiasti:
|
|
|
|
328 |
"Ei sinnek Sikahin luokse,
|
|
|
|
329 |
Karva-kärsäisin käsiin
|
|
|
|
330 |
Vielä runtetak Rusia!
|
|
|
|
331 |
Hyvä on Nikkari nimeltä,
|
|
|
|
332 |
Puuni-seppä, sen mokoma;
|
|
|
|
333 |
Oikeen ovet tekööpi,
|
|
|
|
334 |
Akkunat asetteloopi.
|
|
|
|
335 |
Teki kahet kankas-tuolit,
|
|
|
|
336 |
Kahet kaunihit peräti,
|
|
|
|
337 |
Vasta sai ne valmihiksi
|
|
|
|
338 |
Eilen ennen ehtoisia.
|
|
|
|
339 |
Korskat korvihin rakensi.
|
|
|
|
340 |
Kaunisteli kakko-puikot.
|
|
|
|
341 |
Onhan tässä olki-huone,
|
|
|
|
342 |
Lato laitettu jalosti;
|
|
|
|
343 |
Pankaat pakanat sen tuone
|
|
|
|
344 |
Taitavasti — jos tahotten!"
|
|
|
|
345 |
Rusi tuonek runtettihin,
|
|
|
|
346 |
Kannettihin katrakkahan.
|
|
|
|
347 |
Ambrósius ajatteloopi
|
|
|
|
348 |
Tuolla yksin ollessansa:
|
|
|
|
349 |
"Olin minäkin ennen miessä,
|
|
|
|
350 |
Mies-lukua tehtähissä;
|
|
|
|
351 |
Nyt minä poloinen poika
|
|
|
|
352 |
Savohon sanaksi jouvun,
|
|
|
|
353 |
Kylän-juoksukski kykenen."
|
|
|
|
354 |
Isot istuivat tuvissa,
|
|
|
|
355 |
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
|
|
|
|
356 |
Oven-suussa suuret muorit,
|
|
|
|
357 |
Karsinassa kalsihimmat.
|
|
|
|
358 |
Nuoret piikoiset pihalla,
|
|
|
|
359 |
Poika-miehet porstuassa,
|
|
|
|
360 |
Tuolla suutahan sukivat
|
|
|
|
361 |
Muna-voilla vehnäisillen,
|
|
|
|
362 |
Leivillen rukihisillen.
|
|
|
|
363 |
Minä Rusi raukka-poika,
|
|
|
|
364 |
Heinä-korsussa kohisin.
|
|
|
|
365 |
Olipa auki akkunata,
|
|
|
|
366 |
Pikkuruisen piirullansa,
|
|
|
|
367 |
Tuosta pistäksen pihallen;
|
|
|
|
368 |
Siitten tunkeksen tupahan.
|
|
|
|
369 |
Olisin olutta juonut,
|
|
|
|
370 |
Voan ei Oaron antanunna.
|
|
|
|
371 |
Eskelinen ennättääpi
|
|
|
|
372 |
Puhumahan pulskiasti:
|
|
|
|
373 |
"Ei tämä olut olisi,
|
|
|
|
374 |
Juoma, markkaa maksavainen,
|
|
|
|
375 |
Voan on pullo pulskallainen,
|
|
|
|
376 |
Kuin on kullattu sisältä."
|
|
|
|
377 |
Istuin keskellen isoja,
|
|
|
|
378 |
Lauman lain-lukiaitten,
|
|
|
|
379 |
Syystä kylläkin kyselin:
|
|
|
|
380 |
"Ounko minä millonkahan
|
|
|
|
381 |
Tehnyt työtä törkyllistä —
|
|
|
|
382 |
— Miksi minua sinne
|
|
|
|
383 |
Kannettihin katrakkahan?"
|
|
|
|
384 |
Sanoo Lukkari lujasti:
|
|
|
|
385 |
"Keltä on sinulla käsky,
|
|
|
|
386 |
Kusta oppisi otettu,
|
|
|
|
387 |
Soatu sanat mokomat,
|
|
|
|
388 |
Joit' ei muista mun sukuini,
|
|
|
|
389 |
Eikä tiiä Eskelinen?"
|
|
|
|
390 |
Sitten Oaron ankarasti
|
|
|
|
391 |
Otti piiskan, pitkä-siiman,
|
|
|
|
392 |
Apiltansa aika ruoskan,
|
|
|
|
393 |
Joll' oil Juhtat neuvonunna,
|
|
|
|
394 |
Orihit opettanunna,
|
|
|
|
395 |
Tamman-pojat taitavaksi.
|
|
|
|
396 |
Alkoi runnella Rusia,
|
|
|
|
397 |
Pientä miestä pikkuruista.
|
|
|
|
398 |
Mustavirran viisas Husso
|
|
|
|
399 |
Autto ankara peräti,
|
|
|
|
400 |
Astupa avuksi kohta,
|
|
|
|
401 |
Ajo poikkeen Pontiuksen
|
|
|
|
402 |
Pilatuksen pieksämästä.
|
|
|
|
403 |
— Se on miestä Moaninkalla,
|
|
|
|
404 |
Kirkkokunnan kuuluisainen,
|
|
|
|
405 |
Jot' ei viina viivyttele,
|
|
|
|
406 |
Jouvuttele suuret juomat.
|
|
|
|
407 |
Joll' on akka aivan pieni,
|
|
|
|
408 |
Vaimo voaksahan pituinen.
|
|
|
|
409 |
Jok' on suuresta suvusta,
|
|
|
|
410 |
Asennosta ankarasta.
|
|
|
|
411 |
Vanha Antti ajatteloo
|
|
|
|
412 |
Kuin kahtoo katoksen alta,
|
|
|
|
413 |
Kuistin kusisen sisältä:
|
|
|
|
414 |
"Jospa joutuneen minäkin
|
|
|
|
415 |
Selkäsaunahan samahan!
|
|
|
|
416 |
Voan en minä mielelläni
|
|
|
|
417 |
Rupia Rusin tavalla.
|
|
|
|
418 |
Riksin otan riinistäini,
|
|
|
|
419 |
Taskusta tasa-parisen,
|
|
|
|
420 |
Kura-suusta kukkarosta,
|
|
|
|
421 |
Jonka annan Oaronillen,
|
|
|
|
422 |
Tuolla seästän selkä-luini,
|
|
|
|
423 |
Vanhat hartiain vapahtan
|
|
|
|
424 |
Alta ruoskan ankaramman."
|
|
|
|
425 |
Karhuisellen kanteloopi:
|
|
|
|
426 |
"On nyt ilkiät Isänät,
|
|
|
|
427 |
Kuin ne kuhtu vierahiksi
|
|
|
|
428 |
Tuohisepän Tuppuraisen,
|
|
|
|
429 |
Rautiain rakin-näköinen.
|
|
|
|
430 |
Joll' on silmät siivottomat,
|
|
|
|
431 |
Kasvot vielä karstasimmat
|
|
|
|
432 |
Kuin on kasvot suuren Karhun.
|
|
|
|
433 |
Peällä vanha verka-västi,
|
|
|
|
434 |
Aijas-karvainen kasukka,
|
|
|
|
435 |
Jot' on paljon paikattunna,
|
|
|
|
436 |
Röky-lailla röhnästetty;
|
|
|
|
437 |
Roasut roiskaiset jalassa,
|
|
|
|
438 |
Lian kanssa liitettynnä,
|
|
|
|
439 |
Paskan kanssa paatettunna.
|
|
|
|
440 |
Viel' on soappahat somaiset,
|
|
|
|
441 |
Niin kuin kuivat koskus-torvet."
|
|
|
|
442 |
Kohta korvallen tapaisi,
|
|
|
|
443 |
Kumautti kulmallehen
|
|
|
|
444 |
Anttia äkkiä varsin.
|
|
|
|
445 |
Sai nyt Antti aika paukun.
|
|
|
|
446 |
Kumauksen kulmallensa.
|
|
|
|
447 |
Ei Savosta sanat puutu,
|
|
|
|
448 |
Kuopiosta kummat juonet,
|
|
|
|
449 |
Jos puhuisin puolen vuotta,
|
|
|
|
450 |
Eli kuuta viisi, kuusi.
|
|
|
|
451 |
Petettiinpä Pekka vielä,
|
|
|
|
452 |
Musta-soaren sartti-poika.
|
|
|
|
453 |
Hyttylän hyvät emännät,
|
|
|
|
454 |
Akat vanhat viettelykset,
|
|
|
|
455 |
Surulliset suuret muorit,
|
|
|
|
456 |
Saivat saunahan saloa
|
|
|
|
457 |
Pekan olla yksinänsä
|
|
|
|
458 |
Jossa Moaria makaisi,
|
|
|
|
459 |
Pieni tyttö pitkällänsä.
|
|
|
|
460 |
Moaria makia…
|
|
|
|
461 |
Tuolla miehen mielitteli,
|
|
|
|
462 |
Husson pojan hullutteli.
|
|
|
|
463 |
Oamulla äkin varahin,
|
|
|
|
464 |
Kohta päivän koittahissa,
|
|
|
|
465 |
Voati kohta Vainikaista
|
|
|
|
466 |
Puhumahan puolestansa.
|
|
|
|
467 |
Anto kihlat aika-lailla
|
|
|
|
468 |
Kautta vanhan Vainikkaisen.
|
|
|
|
469 |
Siitten Kaisa karmistaiksen,
|
|
|
|
470 |
Kaisa kolkosti puhuupi:
|
|
|
|
471 |
"Ei sinua Noijat noijek,
|
|
|
|
472 |
Hulluttele Hussolassa!
|
|
|
|
473 |
Kuinma annan kulkuhuisi
|
|
|
|
474 |
Lemmon-paskoa palaisen
|
|
|
|
475 |
Pirun-kusta pikkuruisen."
|
|
|
|
476 |
Virsi on tehty syytä myöten,
|
|
|
|
477 |
Asioita arveltunna:
|
|
|
|
478 |
Tät' on virttä viikon tehty,
|
|
|
|
479 |
Koko kolmet vuorokautta
|
|
|
|
480 |
— Vast' on soatu valmihiksi.
|
|
|
|
481 |
Mutt' tuosta murehteleevät,
|
|
|
|
482 |
Toruvatkin toisen kerran.
|
|
|
|
483 |
Oaron keänsi kulmahansa,
|
|
|
|
484 |
Kahteloopi karsahasti,
|
|
|
|
485 |
Eipä huoli Eskelinen
|
|
|
|
486 |
Virrestä vihanen olla,
|
|
|
|
487 |
Laulusta lakihin männä. —
|
|
|
|
488 |
Enkä voi minä enemmin,
|
|
|
|
489 |
Jaksa Pukista puhua!
|
|
|
|
490 |
Nyt minä murehtin muuta,
|
|
|
|
491 |
Valittelen vaivojani
|
|
|
|
492 |
Kulettaissa Kuopiossa,
|
|
|
|
493 |
Kärähissä käyttähissä;
|
|
|
|
494 |
Siell' ei viina viskoo peätä,
|
|
|
|
495 |
Olut ohtoa kivistä.
|
|
|
|
496 |
Kyllä ois olutta ollut,
|
|
|
|
497 |
Karsta-vettä Kuopiossa,
|
|
|
|
498 |
Voan ol' kuiva kukkarossa
|
|
|
|
499 |
(Matti taskussa makaisi).
|
|
|
|
500 |
Riimut rieskana mänivät,
|
|
|
|
501 |
Ketjut kesku-ruokaisina;
|
|
|
|
502 |
Ei niistä ehoni elätty,
|
|
|
|
503 |
Eikä kystä kyllin syötty.
|
|
|
|
504 |
Jo olisin kurja kuollut,
|
|
|
|
505 |
Koatununna kaupunkihin,
|
|
|
|
506 |
Mutt' oil Kermo kelpo poika,
|
|
|
|
507 |
Peräniemeltä peräisin,
|
|
|
|
508 |
Joka autto atrialla,
|
|
|
|
509 |
Muisti murkinan-palalla.
|
|
|
|
510 |
Anto vielä viina-ryypyn,
|
|
|
|
511 |
Olut-tuopin oivallisen.
|
|
|
| |
|