| |
VI. Sången.
|
|
| | Ankomst tili den andra porten, der Toivotar (Hoppets och Önskningarnes gudinna) anträffas. Samtal med henne. Genom Sångens allmakt lyckas det Väinämöinen omsider att äfven öppna denna port. Han emottages innanföre af Onnetar (Lyckans gudinna). Samtalar med henne. |
|
|
3 |
Tuolla tuli portti toinen,
|
|
|
4 |
Varsin vähäinen veräjä,
|
|
|
5 |
Pirun silmee pikkuisampi,
|
|
|
6 |
Kieltä kärpän kiehkarampi.
|
|
|
7 |
Pihtipuolin piika seisoi,
|
|
|
8 |
Makais polvillaan poloinen,
|
|
|
9 |
Kyynisillään kynnyksellä;
|
|
|
10 |
Käsi käteen liitettynnä,
|
|
|
11 |
Sormet sormihin sovitut,
|
|
|
12 |
Rukoili että runoili. 10
|
|
|
13 |
"Mitäs itket piikuueini,
|
|
|
14 |
Mitäs vaimoinen valitat?
|
|
|
15 |
Itketkös sä piikuuttaisi,
|
|
|
16 |
Valittanek vaimouttaisi,
|
|
|
17 |
Vaikos sulhaistais suruilet,
|
|
|
18 |
Kujertelet kullaistaisi?"
|
|
|
19 |
"Enkä itke piikuuttaini,
|
|
|
20 |
Valittelek vaimouttaini;
|
|
|
21 |
Enkä sulhaista suruilek,
|
|
|
22 |
Kujertele kullastaini. 20
|
|
|
23 |
Ovehen avattuahan,
|
|
|
24 |
Veräjän levittyähän,
|
|
|
25 |
Soisin pihaan peäseväni,
|
|
|
26 |
Kartanoon laskettavani.
|
|
|
27 |
Joma outin tuon ikäni,
|
|
|
28 |
Elin-aikani kokotin;
|
|
|
29 |
Vuosikauvet, vuorokauvet
|
|
|
30 |
Olen outtanut ovella
|
|
|
31 |
Käyvän toivoini toeksi,
|
|
|
32 |
Mieleksi minunkin mieli. 30
|
|
|
33 |
Ovi aina aukeneepi,
|
|
|
34 |
Toiset tuohon tunkeksehen
|
|
|
35 |
Ajaksen väki-pakolla;
|
|
|
36 |
Muihen on vuuessa vuoro,
|
|
|
37 |
Voan ei millonkaan minunpä."
|
|
|
38 |
"Kukas olet kultueini,
|
|
|
39 |
Kennen kantama katala?
|
|
|
40 |
Ootkos kateilta kaheltu,
|
|
|
41 |
Syvän-kuussa synnytelty?
|
|
|
42 |
Luotu muihen luonnollisten 40
|
|
|
43 |
Tavalla, vaiko tavatoin?"
|
|
|
44 |
Vastais tyttö Toivohotar:
|
|
|
45 |
"Olen neito nuorimmainen
|
|
|
46 |
Siskoista yhen emoisen,
|
|
|
47 |
Yhen vaimon soatuvista.
|
|
|
48 |
Meitä eroitti elämät,
|
|
|
49 |
Päivät päivihin välitti
|
|
|
50 |
Sisär toinen jo sisällen
|
|
|
51 |
Lassa piennä laskettunna.
|
|
|
52 |
Onnetar on onnellinen, 50
|
|
|
53 |
Lyhyt-tukka lykyllinen. — — —"
|
|
|
54 |
Tämän kurjan kuoltuahan,
|
|
|
55 |
Piikoa puhuttuahan,
|
|
|
56 |
Ukko vanha Väinämöinen
|
|
|
57 |
Soitti somast kanteletta
|
|
|
58 |
Sormilla soluisevilla,
|
|
|
59 |
Kynsillä kykenevillä;
|
|
|
60 |
Pani paraita sanojaan,
|
|
|
61 |
Vanhoja valittuneita,
|
|
|
62 |
Vihannaita virren-päitä, 60
|
|
|
63 |
Lauluin lauhkeita neniä.
|
|
|
64 |
Eipä veräjät venynnä,
|
|
|
65 |
Sulkua suurentanunna;
|
|
|
66 |
Lauloi lemmon laulamia,
|
|
|
67 |
Runon hiijen ruikkaamia,
|
|
|
68 |
Luonnon kaiken luotumia,
|
|
|
69 |
Taivahan takoilemia.
|
|
|
70 |
Taivaan valta jo vapisi,
|
|
|
71 |
Räyskähtipä ilman räysteet,
|
|
|
72 |
Ilman pohjat ponnistuivat, 70
|
|
|
73 |
Reunat pohjolan repäysi;
|
|
|
74 |
Eipä pielekset pitännä,
|
|
|
75 |
Eikä kantanna kamarat;
|
|
|
76 |
Oven-paulat aukenivat,
|
|
|
77 |
Konstit vanhat vaikenivat.
|
|
|
78 |
Mäntiin toisehen pihaani,
|
|
|
79 |
Kussa kuullut kuleksivat,
|
|
|
80 |
Miehet vainoot vaelsivat,
|
|
|
81 |
Urot autuat asuuvat.
|
|
|
82 |
Portistapa tultuammo 80
|
|
|
83 |
Onnetar ovella seisoi,
|
|
|
84 |
Vaimo portin vartianna;
|
|
|
85 |
Lykyhytti lykkyämme,
|
|
|
86 |
Tervehytti tultuamme.
|
|
|
87 |
Tunteissaan tuon Väinämöisen
|
|
|
88 |
Piika pikainen kysvypi:
|
|
|
89 |
"Mikä mies? Mikä kasakka
|
|
|
90 |
Käypi vanhan vartalolla,
|
|
|
91 |
Vieretyksin Väinämöisen,
|
|
|
92 |
Parissa parahan miehen? 90
|
|
|
93 |
Ei ouk tänne lasten tulla,
|
|
|
94 |
Eikä poikiin pyrkimistä,
|
|
|
95 |
Laskettanek maito-suuta."
|
|
|
96 |
Vastais vanha Väinämöinen
|
|
|
97 |
"Vesastapa puu viruupi,
|
|
|
98 |
Kasvaa tammi taimestakin;
|
|
|
99 |
Sikiöstä mun sukuni
|
|
|
100 |
Kasvaa soitto-sankaria,
|
|
|
101 |
Muitaik runon-muikaria;
|
|
|
102 |
Verestä minun venyypi 100
|
|
|
103 |
Kanteleen koputtajoita,
|
|
|
104 |
Sarven soman soittajoita.
|
|
|
105 |
Orahassa laihon alku,
|
|
|
106 |
Pojassa miehen mukaman."
|
|
|
107 |
Neito nuori notkistihin
|
|
|
108 |
Vastattua Väinämöisen,
|
|
|
109 |
Kuultuaan hänen puheensa
|
|
|
110 |
Kainohutti kasvojansa,
|
|
|
111 |
Punahutti poskeitansa;
|
|
|
112 |
Täytyipä tuohon tytyä. 110
|
|
|
113 |
Vaikeni sillä sanalla.
|
|
|
114 |
Otti oksan onnen puusta,
|
|
|
115 |
Lehmuksesta lehvän taitto;
|
|
|
116 |
Sillä lahjais Laulajamme,
|
|
|
117 |
Mielytti meijät molemmat,
|
|
|
118 |
Laittopa sanat talohon,
|
|
|
119 |
Ilolaan ihanat postit,
|
|
|
120 |
Tulosta tuon Väinämöisen,
|
|
|
121 |
Kuljuksista kuullun miehen.
|
|
|
| |
|