| |
II. Sången.
|
|
| | Inslumrande under dessa sorgliga tankar, vanhelgar han ännu i sömnen allt som hos honom väckt och underhållit känslan och kärleken för den Finska skaldekonsten, då plotsligt — i drömmen — för honom framstår sjelfva den gamle Väinämöinen, talande honom till med tröstande ord. |
|
|
|
3 |
Niinma kerran keski-yöllä
|
|
|
|
4 |
Surkuttelin mun sukuni,
|
|
|
|
5 |
INulitelinma kuinma nukuin;
|
|
|
|
6 |
Vielä unessain utelin,
|
|
|
|
7 |
Nukuksissain nurahtelin;
|
|
|
|
8 |
Sitä kirvestä kiroilin
|
|
|
|
9 |
Joka karsi kanteletta,
|
|
|
|
10 |
Vesti soiton vempelettä,
|
|
|
|
11 |
Lauvat lauluillen asetti;
|
|
|
|
12 |
Sitä noitin, sitä moitin 10
|
|
|
|
13 |
Joka laitto laulujansa,
|
|
|
|
14 |
Sommitteli sanojansa
|
|
|
|
15 |
Iäksi ilon-teoksi,
|
|
|
|
16 |
Suomalaisten suosioksi.
|
|
|
|
17 |
Manaisin sitä nimeä
|
|
|
|
18 |
Joka teki kielelleni
|
|
|
|
19 |
Sulaksi minunkin suussain,
|
|
|
|
20 |
Kuin ei syntynä syäni
|
|
|
|
21 |
Kovaksi tahi kiveksi;
|
|
|
|
22 |
Kuin ei keänyt kieleheni 20
|
|
|
|
23 |
Kankeaksi, kampelaksi,
|
|
|
|
24 |
Jäntä jousen jäykkeemmäksi.
|
|
|
|
25 |
Säikähtinmä! Miesi seisoi
|
|
|
|
26 |
Eissäin. — Soatanko sanoa?
|
|
|
|
27 |
Ite vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
28 |
Parta pitkä, napa paksu,
|
|
|
|
29 |
Hapset harmaat-hallavaiset;
|
|
|
|
30 |
Lakki peässä Laulajalla,
|
|
|
|
31 |
Käessä rukkaiset Runojan;
|
|
|
|
32 |
Hanki vankan hartioilla, 30
|
|
|
|
33 |
Kinos kainalon kokalla,
|
|
|
|
34 |
Nietos kummallaik kupeella;
|
|
|
|
35 |
Kaikk' oil huulet huuhtehessa,
|
|
|
|
36 |
Paijan-kaulus kalkkareissa,
|
|
|
|
37 |
Lunta povessa Lumojan.
|
|
|
|
38 |
Peälle viitta villavainen
|
|
|
|
39 |
Vaski-vyöllä vyötettynnä;
|
|
|
|
40 |
Vyöllä kirveensä kivisen
|
|
|
|
41 |
Kulta kanteil kainalossa
|
|
|
|
42 |
Hopein solkin solmittunna, 40
|
|
|
|
43 |
Kulta-lukolla lukottu.
|
|
|
|
44 |
Tuoll' oil tuohiset jalassa,
|
|
|
|
45 |
Virsut voaksan viisi kuusi,
|
|
|
|
46 |
Tehyt tammen tarpeheista,
|
|
|
|
47 |
Pihlan kuorista kuvotut;
|
|
|
|
48 |
Pantu pajut paulohiksi,
|
|
|
|
49 |
Virnat veännetty vitoiksi.
|
|
|
|
50 |
Sanoi: "poikani poloinen,
|
|
|
|
51 |
Elä sukuisi suruilek,
|
|
|
|
52 |
Elä moitik mahtiaisi! 50
|
|
|
|
53 |
Vielä laulajat Lapissa,
|
|
|
|
54 |
Karjalassa kanteleita,
|
|
|
|
55 |
Savossa runon-sanoja,
|
|
|
|
56 |
Joski joku joukossamme
|
|
|
|
57 |
Pitäis pilkkana puheensa,
|
|
|
|
58 |
Kehnohonna kielellensä,
|
|
|
|
59 |
Halpana runon halumme,
|
|
|
|
60 |
Häpäisööpi tätä häntä;
|
|
|
|
61 |
Josko muuan muukalainen
|
|
|
|
62 |
Omistammekin olisi, 60
|
|
|
|
63 |
Joka sanat sorteloopi,
|
|
|
|
64 |
Veärin kieltä käyttelööpi,
|
|
|
|
65 |
Tuhnelloopi turvallansa,
|
|
|
|
66 |
Märehtiipi tätä meillen,
|
|
|
|
67 |
— Ei sanat sanoihin puutuk,
|
|
|
|
68 |
Kieli kielehen kirouk.
|
|
|
|
69 |
"Vielä kytööpi kipuna
|
|
|
|
70 |
Miehen monen mielehessä,
|
|
|
|
71 |
Vielä liikkuupi lihani
|
|
|
|
72 |
Monen poikoisen povessa, 70
|
|
|
|
73 |
Vielä venyypi vereni
|
|
|
|
74 |
Suonihissa Suomalaisten;
|
|
|
|
75 |
Kyvi porossa palaapi,
|
|
|
|
76 |
Alle lieskan leimahtaapi."
|
|
|
| |
|