KR 49:691

kr0004900691
Tukholma
Poppius, Kustavi
1831

Metadata

COL: Gottlund, Carl Axel
INF: Kirjoituksia suomalaisesta kulttuurista ja runoudesta
LOC: Tukholma
PUB: M. G. Lundberg
SGN:
TEOS: Otawa I eli Suomalaisia huvituksia C. A. Gottlundilta
TMP: 1831
TOP: Kirjalliset runot
TOS: Tietokirja
YOP: 1831

RUNON-RUIKUTOS Koska tuli sana että meijän Armollisin Keisari oli kuolut Tarankossa s. 1:senä päivänä Joulukuussa vuonna 1825.
     2  Jäseneini jäykistyyvät,
     3  Suonet kuivistuu kokohon,
     4  Ajatukset, aivotukset
     5  Juoksoavat hujan hajan,
     6  Seisoavat jo sekaisin;
     7  Sill en taija taivoltani,
     8  Enkä kynällä kykene
     9  Panna näitä paperillen,
     10  Murhet muistoksi monellen.
     11  Pankoon siitten muut paremmat,
     12  Tehköön virret viisahimmat,
     13  Surusta, suru-runoja,
     14  Joita laulais lapsillemme,
     15  Jälkeisillemme jätettäis
     16  Muistutuksi, tämän murhen.
     17  Merkiksi mieli-pahamme!
     18  Tokk' ma Runon ruikuttelen,
     19  Suomen kielellä selitän
     20  Miten Tarankos' tapahtui,
     21  Meren mustan mutkahassa,
     22  Aivan Assovin lahella.
     23  Siin oil kaupunk' kaunis kyllä,
     24  Talot rannalle raketut,
     25  Johon valtias vaelsi.
     26  Meijän kelpo Keisarimme
     27  Tullessansa tuon kujillen,
     28  Kylän päähän päästyänsä
     29  Heiti meillen jää-hyväiset:
     30  "Hyvästi nyt hyvät lapset
     31  Minun veljetkin veikkaiset!
     32  Lähtöpä mullen nyt tuloopi,
     33  Maita muita matkustella;
     34  Kylläpä myö toisiamme
     35  Vielä taivaassa tavataan."
     36  Sanoittu näitä sanoja
     37  Muutti Hään murheesta majansa
     38  Tuonek taivaiseen talohon,
     39  Tuonne ikuiseen ilohon.
     40  Saatuva tämän sanoman
     41  Kansat kaikki kauhistuivat,
     42  Seisattuvat säikähtynneet.
     43  Koska kuulit kuolehenna
     44  Venäjän valtian valitun,
     45  Aleksander armollisen
     46  Ei enee olevan elossa.
     47  Voi meijän Kuninkas kulta,
     48  Meijän kelpo Keisarimme,
     49  Miksi nukuit niin nuorra,
     50  Läksit niin nopeen lepohon!
     51  Oisi sullen vielä ollut
     52  Aikaa elätä enemmin;
     53  (Ihmisiltä jo iäksi
     54  Siunataan Sinun nimeis).
     55  Honkaat kaikki huolistuuvat,
     56  Vuoret kaikki voihkuavat,
     57  Kuin et tule tuonelasta,
     58  Palaja manalan maasta,
     59  Tuosta kylmästä kylästä,
     60  Kuollon kurjan kartanosta.
     61  Niinpä kansasta katoisi,
     62  Väsyi meijän välillemme,
     63  Joka varjeli Venäjät,
     64  Suojenteli Suomalaiset,
     65  Viron raukankin rahvaat
     66  Vapautti ja varoitti.
     67  Joka oli onnellisest,
     68  Laupiasti lahjoitettu
     69  Nillä mieli-merkkilöillä,
     70  Joita harvoin kyll' tavataan,
     71  Valtioissa varsin harva.
     72  Olit aina armollinen,
     73  Armollinen, avullinen,
     74  Alammaisillen avara,
     75  Nöyrä köyhäinkin kotassa;
     76  Varjeluksi vaivaisillen,
     77  Onneheksi orpoisillen
     78  Turvaksi monen tuhannen.
     79  Vaikka Sinun hallitessa
     80  Soat isot ilmistyivät,
     81  Jotta valta jo vapisi,
     82  Peläistyvät Pietarissa;
     83  Viimen kuitenk voiton kanssa
     84  Etsä tahtona tapela,
     85  Surmata omoo sukua.
     86  Sill ej Sua suostutellut
     87  Sota-juonet juoksutellut,
     88  Miellytellyt tätä miestä.
     89  Vaikka kohta valtakunnan
     90  Loajemmaksi sa levitit,
     91  Ja pian joka puolelta
     92  Kyllä liioiten lisäisit,
     93  Niin sa kuitenk kuuluisasti,
     94  Mieluisasti niin kuin miesi
     95  Rauhan moailmaan rakensit,
     96  Valtakuntihin välillä
     97  Sovitit hyvän suosion.
     98  Kukapa kummaksi panisi,
     99  Ottais sitä ouvoksensa,
     100  Ett on murheet muistossamme,
     101  Mielikarvat mielessämme,
     102  Suussamme suru-sanoja;
     103  Että hänen katehessa
     104  Kyyneleitä kylvättihin,
     105  Itku-silmin istuttihin,
     106  Hänen hauvan ympärillä.
     107  Savossa nämät sanomat
     108  Teki miehet mielettömiks,
     109  Lesket kaikki levottomiks,
     110  Uuvenmaankin majoissa
     111  Itkusilmällä Isänät
     112  Toinen toisell toimittaapi
     113  Mitä kuulivat kylässä,
     114  Kirkko-tietä käyvässänsä.
     115  Karjalaiset kammoistuvat,
     116  Hämäläiset hämmäistyvät,
     117  Pohjolaisetkin poloiset
     118  Paniin päivillen pahoillen,
     119  Koska hauvassa havaisit
     120  Heijän rakkaan Ruhtinansa,
     121  Aleksander armollisen
     122  Ei eneä olevan elossa.
     123  Häntä kaikki kaipoavat,
     124  Suru-suullansa suruuvat
     125  Suloisessa Suomenmoassa,
     126  Poloisessa Puolanmoassa;
     127  Koko Venäjän väestö
     128  Itkeepi tätä Iseensä.
     129  Kolmet kuuetta kymmentä
     130  Miljuonia ihmisiä
     131  Ovat orvot jo osastaan,
     132  Tulleet varsin turvattomiks,
     133  Kuin on kuollut ja kotonut
     134  Heijän kuuluissa Kuninkas,
     135  Heijän Herra herttainensa,
     136  Aleksander armollinen.
     137  Vanhat Aasian asukkaat,
     138  Lapset ikuiset iässä,
     139  Jotka käyvät käiväröivät
     140  Aurinkon raja-maisilla,
     141  Päivän-nouson mantereilla,
     142  Hyökin mahtaavat maukkua,
     143  Kujerella huikiasti,
     144  Parta-suutansa sukia,
     145  Kuulehessa ett on kuollut
     146  Heijän kuuluisa Kuninkas,
     147  Heijän Herra hertainensa,
     148  Aleksander armollinen.
     149  Mutta mitäs ma mainihten,
     150  Mitäs tyhjään yrittelen
     151  Nimittää niitä nimiä
     152  Jotka häntä murhehtiivat
     153  Ensinnik koko Europa,
     154  Kaikki vanhat Valtakunnat,
     155  Maan-piireihen pitäjät
     156  Paheksii tämän asian,
     157  Että joutui joukostamme
     158  Tämä miesi merkillinen,
     159  Tämä uljainen uroista
     160  Jätti heitä jälellensä.
     161  Mutta kuitenk' kaikki näistä
     162  Ej ouk ykskään joukoss' joka
     163  Suru niin kuin Suomalaiset,
     164  Niill' on syytäkin surua,
     165  Huomennakin huolistua,
     166  Koska heiltäkin katoisi,
     167  Toivo ainua aleni.
     168  Oltiin äsken äijittommät,
     169  Varsin vanhintoo vajoo,
     170  Nyt myö jäimmekin jätetyt
     171  Itekseni ilman isätä.
     172  Meitä teköö huolet huonoks,
     173  Murheet muita mustemmaksi;
     174  Ohho, onnetoin osamme!
     175  Varsin vaikia elämä,
     176  Koska myö poloiset pojat
     177  Olemme taas orvon-lapset,
     178  Kovalt' onnelta koetut.
     179  Kuka meill' nyt turvan tuopi,
     180  Kuka rauhalla ravihtoo?
     181  Kuka uutta uskallusta
     182  Panoopi meijän povehen?
     183  Sytämessä sytyttääpi
     184  Tyytyväistä tyyventöä?
     185  Onnen oikian osottaa?
     186  Olkoon se meijän omainen,
     187  Veli vainajan valittu,
     188  Nikolausi niminen,
     189  Joka suopi meillen suovan,
     190  Ennen entisen elämän!
     191  Siitt ois meillä vielä mieli,
     192  Toivo vielä toisen kerran
     193  Peästää onneiseen olentoon,
     194  Ennen entiseen elämään.

Contains poems

SKVR III2 2055.   58 %
KR 49:314   53 %
JR 04186   50 %