KR 48:50

kr0004800050
Uusimaa — Helsinki
Korhonen, Paavo
1908

Metadata

COL: Korhonen, Paavo
INF: Paavo Korhosen kirjoittamia runoja ja hänen elämäkertansa
LOC: Helsinki
PUB: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
SGN:
TEOS: Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua. Kirj. Paavo Korhonen
TMP: 1908
TOP: Kirjalliset runot
TOS: Runokokoelma
YOP: 1908

41. Puustaveista.
     2  Vasta vanhalla i'ällä,
     3  Kuu'en kymmenen koh'alla,
     4  Jouhtui mielehen minulle,
     5  Kuinka puustavit puhuvat.
     6  A se alkaapi asiat,
     7  A on aina ensimäisnä
     8  Pi'etty Suomen pipliöissä;
     9  A on aapeskirjoissakin;
     10  A on vielä viimeinenkin,
     11  A se amenen sanoopi.
     12  B se paikkansa pitääpi
     13  Vaikk' ei tuota tuhma tunne.
     14  C on Suomessa siaton,
     15  Kun ei anna kunnon ääntä;
     16  D on kanssa tietämätön,
     17  Vähä oppisen osata.
     18  E on yksi äänellinen,
     19  Aina ollut A-n apuna.
     20  F-n ääntä ei osata
     21  Suomen huulilla sanoa;
     22  G on kuitenkin paremmin
     23  Suomenkielehen sopiva.
     24  H-lla on hyvä nimikin;
     25  H se paljo haasteleepi;
     26  H se herratkin sanoopi.
     27  I on arvosta isosta,
     28  Jota Jumalan sanoopi,
     29  Isämei'än ilmoittaapi;
     30  Jesuksen Jumalan pojan
     31  Maailmalle mainitseepi.
     32  K se paljon kirjoittaapi
     33  K-sta korkiat nimetkin,
     34  K-sta koulut, k-sta kirkot,
     35  K-sta koko keisarikin.
     36  L-n ääntä tarvitahan
     37  Lu'ettaissa, laulettaisi
     38  M myöskin mainitahan,
     39  M äitinä meneepi
     40  Pienimmillä puustavilla.
     41  N nuoremman näköinen
     42  Ehkä on yh'en ikäinen;
     43  N näkyypi tulevan
     44  Paikallensa pantavaksi.
     45  O-lla on oma nimensä,
     46  Oma ääni o-lla kanssa.
     47  P on pantava paremmin
     48  Oppilapsille osaksi;
     49  B-tä ei lapset pitäisi,
     50  Talonpojat tarvitseisi.
     51  Kukas Q-ta kaivanneepi
     52  Suomen suorissa sanoissa,
     53  Koska k saman sanoopi,
     54  K se kuunkin kirjoittaapi.
     55  R-ll' on äreä ääni,
     56  Jota ei jokaisen kieli
     57  Tai'a oikein tavata;
     58  Eikä oo sioa sillä
     59  Mei'än isämei'ässämme.
     60  S-llä on aina ollut
     61  Sanomista sangen paljon,
     62  Sitä silloin, tätä tällöin.
     63  T on Suomelle sopiva,
     64  Tätä T-tä tarvitahan,
     65  Tällä toimehen tuleepi,
     66  Jos ei toista (nimttäin D-tä) tunnekkana.
     67  U se itse uskaltaapi
     68  Ulos äänensä sanoa;
     69  V on kanssa vuorollansa
     70  Kokonainen konsonantti.
     71  X-n ääni on mitätön,
     72  K ja S sen sanovat;
     73  Y on hyvä yhtäkaikki,
     74  Y on yksi äänellinen.
     75  Z on meikein mitätön,
     76  T ja S sen tekevät.
     77  Ä ja Ö on äänelliset,
     78  Jos Ä-llä on enempi ääntä,
     79  Ompa Ö-lläkin osansa.
     80  Koska ei nyt konsonantit
     81  Anna ääntä yksinänsä;
     82  Vaan kun vokalit sekahan
     83  Paikoillensa pantanehen,
     84  Kyllä sattuupi sanoja
     85  Lukioille, laulajoille,
     86  Taitaville, tietäville,
     87  Käypi riimiksi, runoiksi,
     88  Aina passaapi paraiksi,
     89  Kun on miestä miettimähän,
     90  Ettei vesoja välihin
     91  Tapaturmassa tapahu,
     92  Tule turhia sanoja,
     93  Jotk' ei merkitse mitänä.
     94  Sen mä mieheksi sanoisin,
     95  Luulisinpa laulajaksi,
     96  Joka saisi sattumahan
     97  Sanat kaikki säntillensä,
     98  Että kaksi äänellistä,
     99  Eli kaksi äänetöntä,
     100  Kah'eksan tavausta kanssa
     101  Ain' olis pantu paikallensa,
     102  Oikein sattunut somasti,
     103  Ruvennut runoratihin.
     104  Niin on runo rustattuna
     105  Muka laatunsa mukainen,
     106  Muutoin on lamassa laulu
     107  Virsi pitkäkin pilalla.
     108  Vieläpä vika tuleepi,
     109  Joka lii'alla lorulla
     110  Virren pitkäksi vetääpi,
     111  Syöpi sanoista sy'ämet,
     112  Kuoret siitä kirjoittaapi.
     113  Aina alussa pitäisi
     114  Asiata aprikoja;
     115  Eipä tie'ä tuulen päällä
     116  Mikä sattuupi sel'ällä.
     117  Olipa ennen Oululainen,
     118  Olipa kaiketi Kajanus,[2]
[2] Joka on kirjotttanut virsikirjassa N:o 278.
     120  Koulun kaiken kautta käynyt,
     121  Ollut Upsalan opissa,
     122  Kantitaatti kauan ollut
     123  Ei hän ollut ennättännä
     124  Vielä virkoja tavata;
     125  Siltä kulki siivolailla
     126  Riimi runo rinnatuksen.
     127  Ei se sanoja sahaillut,
     128  Puolitellut puustavia,
     129  Niinkun muinoin vanha munkki,
     130  Joka virttä viikkokau'en
     131  Mietti mielensä pakolla,
     132  Eikä saanut syntymähän —
     133  Nurin aina nuotti kulki,
     134  Sanat värsyssä väheni,
     135  Laulu loppui luonnokselle;
     136  Kävi niinkun köyhän miehen
     137  Talkou'essa tapahtui,
     138  Joka illalla isosti
     139  Juominkiansa julisti,
     140  Jakaisissa juomat loppui,
     141  Perakoilla pidot päätti,
     142  Suuret tulensa savulla.
     143  Ei se virttä väärin laula,
     144  Joka oikein osaapi
     145  Panna sanat säntillensä,
     146  Että nuotti nou'attaapi
     147  Kellosepän kelvollisen
     148  Könnin kuuluisan tekeitä.