kr0004600029
UusimaaHelsinki
Kymäläinen, Olli
1866

Metadata

COL: Kymäläinen, Olli
INF: Suomalaista runoutta ja tietoa runoilijoista
LOC: Helsinki
PUB: Theodor Cederholm
SGN:
TEOS: Helmivyö : Suomalaista runoutta. Toim. Julius Krohn
TMP: 1866
TOP: Kirjalliset runot
TOS: Runokokoelma
YOP: 1866

Olli Kymäläinen Syntynyt 1790 Heinäveden kappelissa. Oli kauan aikaa myllärinä, mutta asettui loppu-ijällään mökkiin asumaan, kuoli 1855. Hänen runoelmiansa löytyy Sanansaattajassa 1840, Kalenterissa Necken 1845 ja Maamiehen Ystävässä 1848.

Punkaharjusta.

    3  Oli kerta miestä kolme,
    4  Jotka sattuivat Savosta
    5  Kulkemahan kuuluisahan,
    6  Haluisehen Helsinkihin.
    7  Tuunan salmehen tulivat,
    8  Joss' on saari salmen suussa,
    9  virstantolppa toistajana.
    10  Yli salmen saatettihin
    11  Sille puolen Punkaharjun.
    12  Astuvat ylimäkeä,
    13  Käänteleivät, katseleivat,
    14  Istuvat, ajattelevat;
    15  Kuuntelevat kukkumista,
    16  Kesälinnun laulamista,
    17  Kuinka siinä linnut lauloi,
    18  Linnut lauloi, metsä soitti.
    19  Antoi aurinko ilonsa,
    20  Päivä paistoi pitkin nientä;
    21  Siitä koko luonto liikkui,
    22  Ilma silmissä iloitsi,
    23  Ilahutti ihmiskunnan.
    24  Kaikki näitä katsellessa,
    25  Läikkyviä lähtehiä,
    26  Järven, lahen lainehia,
    27  Kerran vielä keskenänsä
    28  Miehet mielestä hyvästä
    29  Puhelevat puolestansa:
    30  "Kun ois tässä kukkasia,
    31  Lehtipuita lempehiä,
    32  Oksakaan omenapuuta,
    33  Oisipa osa hyveä
    34  Paratiisin maan paria,
    35  Aatamin asuntomaata".
    36  Tuosta kärryihin kävivät,
    37  Rupesivat rattahille:
    38  Ratas vieri tietä myöten,
    39  Aatos Luojan töitä myöten.
    40  Ajoit siltoa sinistä
    41  Sekä harjua haluista;
    42  Siell' on puista portti tehty,
    43  Katuvarret kaunistettu.
    44  Tämä silta on silloin tehty,
    45  Kun on kuu kokohon pantu,
    46  Kun on aurinko alettu,
    47  Laskettuna maan perustus;
    48  viel' ei vaivu vuoliaiset,
    49  Eikä arkut alta murru!
(Kalenterista Necken 1845).