| | Olli Kymäläinen
Syntynyt 1790 Heinäveden kappelissa. Oli kauan aikaa myllärinä, mutta asettui loppu-ijällään mökkiin asumaan, kuoli 1855.
Hänen runoelmiansa löytyy Sanansaattajassa 1840, Kalenterissa Necken 1845 ja Maamiehen Ystävässä 1848. |
|
| |
Kiitos Luojalle hyvästä vuoden tulosta.
|
|
|
|
3 |
Laulan riemusta runoja,
|
|
|
|
4 |
Ihanan ajan ilosta;
|
|
|
|
5 |
Mutta kuinka Sulle, suuri
|
|
|
|
6 |
Luojani, Isä ihana,
|
|
|
|
7 |
Minä taian mitätönnä
|
|
|
|
8 |
Sanat uhriksi sanella,
|
|
|
|
9 |
Kiitosvirttä veisaella
|
|
|
|
10 |
Tästä vuoesta hyvästä,
|
|
|
|
11 |
Kauniista kesän tulosta,
|
|
|
|
12 |
Jonk' on suonut suuri Luoja
|
|
|
|
13 |
Meidän ihmisten iloksi,
|
|
|
|
14 |
Meidän vaivaisten varaksi.
|
|
|
|
15 |
Kerran kun kesäksi lähti,
|
|
|
|
16 |
Taittui talvelta purimet,
|
|
|
|
17 |
Pakkaselta paksut niskat,
|
|
|
|
18 |
Itse ilmakin ihastui,
|
|
|
|
19 |
Lämmin läihkyi taivahasta,
|
|
|
|
20 |
Aurinko paistoi varisti.
|
|
|
|
21 |
Lumet lähti, maat sulivat,
|
|
|
|
22 |
virrat aukesi äkisti;
|
|
|
|
23 |
Eipä viikon viipynynnä,
|
|
|
|
24 |
Tuskin kului viikkokautta,
|
|
|
|
25 |
Metsä kun puki pukunsa,
|
|
|
|
26 |
veti verkavaattehensa,
|
|
|
|
27 |
Silkkimanttelin sivalsi;
|
|
|
|
28 |
Niitty oli neito nuori
|
|
|
|
29 |
Kaunistettu kukkasilla.
|
|
|
|
30 |
Kaikki karja laitumella
|
|
|
|
31 |
Iloitseepi itseksensä,
|
|
|
|
32 |
Että Herra heitä auttoi,
|
|
|
|
33 |
Heitä vankeja vapahti
|
|
|
|
34 |
Elämälle entiselle,
|
|
|
|
35 |
Ihanalle, iloiselle.
|
|
|
|
36 |
Kaikki karjakin ve'estä,
|
|
|
|
37 |
Kalat nousi katsomahan
|
|
|
|
38 |
Kesän kaunista tuloa.
|
|
|
|
39 |
Teiret kuusissa kukersi,
|
|
|
|
40 |
Kotkat katsoi kallioilta,
|
|
|
|
41 |
Pienet linnut pensahissa
|
|
|
|
42 |
Kaikki istuivat ilossa,
|
|
|
|
43 |
visersivät virsiänsä
|
|
|
|
44 |
Luojallensa kunniaksi.
|
|
|
|
45 |
Itsekin talon isäntä,
|
|
|
|
46 |
Talonpoika taitavainen,
|
|
|
|
47 |
Arvelevi aikojansa,
|
|
|
|
48 |
Kyselevi kyntömiestä,
|
|
|
|
49 |
Alkajaapi aurojansa,
|
|
|
|
50 |
Kyntövärkkiä kyhätä.
|
|
|
|
51 |
Itse niin talon isäntä
|
|
|
|
52 |
Kylvi sitten siemenensä,
|
|
|
|
53 |
Ahot ensin, maat perästä.
|
|
|
|
54 |
Itsekin Isä Jumala
|
|
|
|
55 |
Siihenpä antoi apua,
|
|
|
|
56 |
Kaunihimman katsehensa,
|
|
|
|
57 |
Että lämpimän lähetti.
|
|
|
|
58 |
Itse aurinko ilosta
|
|
|
|
59 |
Paistoi paljon lämpimämmin,
|
|
|
|
60 |
Kuin on muinoin monna vuonna,
|
|
|
|
61 |
Että kasvoi kaikki paikat,
|
|
|
|
62 |
Kaikki kuivat kankahatkin,
|
|
|
|
63 |
Kaikki kallion kolotkin,
|
|
|
|
64 |
Vuoren rotkot ruohokkaiksi,
|
|
|
|
65 |
Kaikki kukkaset keolla,
|
|
|
|
66 |
Kaikki niityt notkomailla,
|
|
|
|
67 |
Laihot laaksoissa iloitsit
|
|
|
|
68 |
Kasvantoa kaunihinta.
|
|
|
|
69 |
Ei nyt halla haaskannunna,
|
|
|
|
70 |
Eikä ruoste raiskannunna,
|
|
|
|
71 |
Vaan kun kaikki kasvanunna
|
|
|
|
72 |
Täysinäisnä tähkäpäänä,
|
|
|
|
73 |
Antoi Herra taas apunsa,
|
|
|
|
74 |
Itse ilmansa asetti,
|
|
|
|
75 |
Että ihmiset ilolla
|
|
|
|
76 |
Niitä kyllä niittelevät;
|
|
|
|
77 |
Että kykkyjä kylillä,
|
|
|
|
78 |
On ja aamuja ahoilla,
|
|
|
|
79 |
Pieleksiä pellon päässä.
|
|
|
|
80 |
Sitä ei ole sisarta,
|
|
|
|
81 |
Ei sitä emosen lasta,
|
|
|
|
82 |
Joka saattaisi sanoa
|
|
|
|
83 |
Ruokapuolen puuttehesta,
|
|
|
|
84 |
Waikka niit' on varsin harvat,
|
|
|
|
85 |
Joilla tapana talossa
|
|
|
|
86 |
Kiitosvirttä veisaella.
|
|
|
|
87 |
Kaikki kukkaset keolla,
|
|
|
|
88 |
Kaikki päänsä kallistavat
|
|
|
|
89 |
Luojallensa kunniaksi,
|
|
|
|
90 |
Miks ei mekin ihmisraukat
|
|
|
|
91 |
Saata suullamme sanoa,
|
|
|
|
92 |
Luojan töitä tutkistella;
|
|
|
|
93 |
Kosk' on Luoja meidät luonut,
|
|
|
|
94 |
Luonut luontokappaleita
|
|
|
|
95 |
Muita vielä viisaammaksi,
|
|
|
|
96 |
Kielen antanut puhua,
|
|
|
|
97 |
Että järjen ymmärrellä!
|
|
| | (Sanansaattaja 1840). |
|
|
| |
|