kr0003700001
Uusimaa — Helsinki
Lönnrot, Elias
1834
Esipuheeseen. |
||||
| I. V[äinämöinen] syntyy — Uipi merta — Kokko — Maan ja taivaan luominen. 11. Kylvää maat — Iso tammi — Kaadetaan — Lappal[aine]n oksista nuolet. Joukah[aine]n. 111. Jouk[ahaine]n lähtee kiistaan V[äinämöi]senkanssa — Voitetaan Lup'aa sisarensa lunnaiksi. IV. V[äinämöine]n kosii Jouls[ahai]sen sisarta — Se hukutaksen — Äitin itku. V. V[äinämöi]sen onginta — J[oukahai]sen sisar puuttuu onkeen — Siitä jälle mereen — Kaiho — V[äinämöi]sen äiti käskee Pohjolaan kosiin. VI. Jouk[ahai]sen viha — Ampuu V[äinämöi]sen — V[äinämöine]n Pohjolaan, r. 2—23, 25, 28, 26, 27, 29, 32. Vuokkiniemessä runot selvimmiä. Siitä Repolaan, Himolaan, Suojärveen, Selkiin, Ilomantsiin sekaantuvat sekaantumistaan; vanhain,omituisten nimien siaan tulee nykyisiä: Iri,Annikki, Katrina, livana. Vuokkiniemestä laukkukauppiaatki. Permiä. Runot Lemminkäisestä ja Kullervosta, Lemminkäisestä ja Joukahaisesta sekauvat monasti toisihinsa, että välistä on kyllin arveluttanut, mikä millenki tulisi. Samate Väinämöisen ja Ilmarisen eli Lemminkäisen välillä. Turun V[iikko] Sanomissa vuodelta 1820 on muutamia V[äinämöi]- sen runoja perätystenkirjoitettu; joka oli ensim[äinen] yritys. Luotola, Luotela, Vuojela, Päivölä,Päivilä, Saarela, Sariola, Väinölä j. n. e. neki nimet usein sekaisin. Välistä on aikaharvoin täytynyt liitteeksi joku säije lisätä itsepäästäni. Olisi ehkä tarvinnut ne erittäin merkitä, mutta väliäpä semmoisia on siksikin, eikä nekään asiaa muuttavat. Pohjolan häälaulut. Ne ovat vielä tavallisia häälauluja Karjalassa. Vaikia olisi ja mahdotoinki eroittaa alkuperäiset myöhemmin lisäksi tulleista sanoista. Ilmarisenhäälaulut1. Lemminkäisen, Kullervon, Joukahaisen sisaren — — — huolilauluja voisi paljokin lisätä. Raudan, Tulen, Käärmeen, Kosken j. n. e. luvut ovat tavallisista luvuista, niin myös metsämiehen l[uvut]. Kertosäkehien oikia perustus on? | ||||
| Epäilyksen poistamiseksi Kalevalan laulujen alkuperäisestäkeräämästä kansan suusta ovat kaikki erikirjoittajilta tehdytkokoukset keruumatkoillansa säilytettävät S[uomalaisen] Kirjallisuuden] Seuran kirjain seassa. Niiden avulla voipiepäiliävisseytyä,näitäeiilmanmietitynolevan. Kerääjät ovat olleet usiammat: \Ganander, Lencqvist\ Lencqvist, Ganander, Topelius, von Becker, Gottlund, ipse, Cajan, Castren, Europceus, Ahlqvist, Polen, Sirelius, Reinholm, muita nimittämättä. Hää- ja antiaislaulut olivat paljolisättävät jälkeensaaduilla.Ei niitä kyllin kaikkia siinä tilassa alkuperin laulettu, mutta hyvät laulajat liittävät kuitenkin tavallisesti niitä siihen ja siitä syystä olemme jotenki täydellisesti panneet, mitä Kantelettaressakin löytyy. Lattialla laulavalla lapsella kuvaellaan |[morsiamen milloin| milloin morsiamen omia, milloin muiden ajatuksia.2 Alkutarinaan, joka ei suinkaan ollut nykyisen runon laajuinen, |[kutoivatj| liittivät runoniekat polvi polvelta omia ||rihmojaan|j kuteitaan tehden sitä vielä tänäkin päivänä. Hyvät runoniekat laulaessaan vähän hätäilevät, jos eivät muistaisikaan sana sanalta jota kuta runoa, kutenka sen muilta, edellisiltä laulajoilta kuulivat, vaanlaulavat ||sen|| läpensä unhotetunki paikan, ehkä omilla sanoillansa. Tämäpä juuri onkin * Sulkumerkeissä oleva lause onmerkitty kuuluvaksi»alkuperäiset" jälkeen. Tämä kappale on kuuluvaksi yhteen jaksoonsen kappaleen kanssa, jonka loppuun olemme asettaneet numeron 2. — *Kts. Muist. 1. Esipuheeseen. 3 syynä niihin monihin toisintoihin ja osaksi myös runon nykyiseen laajuuteen. Kreikalaiset mahtoivat juuri samalla tavalla saada kokoon mainiot Homeiro-runonsa. Monina vuosisatoina kulkivat suullisina tarinoina Kreikalaisten kansain seassa Europassa sekä Aasiassa, muuttuivat, ||lisäytyivät|| kasvoivat ja kaunistuivat sillä ajalla valmiiksi aineiksi vastatulevalle kerääjälle ja yhteen kutojalle. Emme uskokaan todeksi, että jos joku ||niitä|| näitä Kalfevalan] runoja olisi ruvennut pari kolme sataa vuotta ennen keräämään, olisi niitä puoliksikaan saanut sen suhteen ja muutamia vuosisatoja tästä takaperin ei kyllä olisi Kalevalarunojakaan löytynyt siihen ||määrään|| paljouteen ja siihen kauneuteen, että niistä olisi nykyistä Kalevalan laitosta saanut, vaikka itse'kmennen olin peräti vastahakaisessa |juskossa|j! luulossa ja moni muu tavallisesti niin vieläkin luulee. Ensimäisessä laitoksessa huolena pituus, tässä toisessa lyhyys. Koska loihturunot epäilemättä tulevat itsepäälleenpainetuksi, niin ehkä olisi sopinut niitäkään tähän ei ottaa, jotka paikkoihinsa ovat joutuneet— taikka toimittaa se lyhyemmältä. Paljo niitä tässä ei kyllä olekaan niiden muun paljouden suhteen, eikä nekään erittäinpitkät, koska erinäisten paikkain pois jättämättä olisivatmonikin [toistaan pitemmäksi|| viittä pidemmäksi tullut. Ne kuitenki piti panna täydellisyyden voittamiseksi siinäkin tarkannossa, ettäkerto-, laulu-,jaloihturunot kuin olivat alussa veljeksiä, tässäkin alkuaikain kuvaavassa kokouksessa eivät erouisi. Monelle myös mahtaa Kalevala käteen saada, jolle loihturunojen vastainen kokous ei tullekaan. Mitä von Schröter lausuu loihturunojen ei olevan mitteellisiä, on perätöintä. | ||||
| Sanoista tanssi, tuoppi, karinu, tiima, jos olisivatki myöhemmin lainatuita, ei toki voi päättää, runojen joissa tavataan yhtä myöhäisiä olevan. Ne voivat jälestä tulla lisäksi eli vaihtosanoiksi entisille kadonneille. 3 Monta toisintoa on sillä tavalla käytetty, että kun yhdenlaisia toimituksia kerrotaan usiammissa paikoissa esim. tytärten ehitys, hevo3 Tämä ja numerolla 4 varustamamme kappale ovat viitatut yhteen kuuluviksi. 4 Lisiä Vanhaan Kalevalaan. sen valjaslus ja ajo, Ukon rukous j. n. e. niitä harvoin yksillä sanoilla kahdessa paikassa tavataan. Mikä myös esti ||ne|| monen niistä jo Permian vallan aikana tavallisia olleen Islandilaisten yhteydestä. Ainakin tavataan nyt Ven[äjä]n Karjalassa monta sanaa, joita luulisit myöhemminRuotsin kielestä Suomeen lainatuksi, mutta mitenkä olisi se taitanut tapahtua,kun Ven[äjä]n Karjala on erittäin Ruotsista. 4 Jär'estämisessä on paljo mielivaltaa ollut; moni toinen olisi taitanut [jpannajl saada nämät runot peräti toiseen suuntaan ja parempaan sopuun keskenänsä kun missä nyt ovat. Työstänien kuitenkaan pelkää moitetta, parahani pantuani, enkä omista hyväkseni suurta kiitostakaan, koska kyllä on mahdollista, että moni muu, joka vaan muutoin olisi Suomen runoston kanssa yhtä tuttu kun itseki, olisi saattanut tämän työnparemmaksi saada. Ja kun nyt katson ainetta — niitä suuria runokokouksia, joista olen tämän Kalevalan runoelman kasvattanut, niin milten useinki ala huolestua ja ajatella, olisipa noista joku toinen minua mahtavampisaattanut paljo paremmanki tehdä. Niin kyllä usein ajattelenki, jos toiselta puolen katsellen täytyy tyytyäki tekooni, koskei kuitenkaan kukaan muu ole siihen ruvennut, ja sitä myös ei tiedä, jos ruvettuansaki olisivat paremmin tehneet, ||vaikkaJ| sillä mahdollisuudesta on vielä pitkä matka itse työhön. Järestyttämisessä seki huolena: että Suomalaisten sen aikuinen elämä ja tavat tulisivat niin tarkoin ja monipuolisesti kuvatuksi, kuin runoin avulla mahdollinen on ollut. Siitä häälauluja niin paljo, vaikka muuten olisi välttänyt vähemmällä, ja niitä kaikkia ei kyllä Pohjolassa ja Kalevalassa silloin laulettu. Siitä loihturunot: Tulen,raudan ja m. jotenki täydellisenä tavallansa, sillä löytyyniitä paljo muullaki tavalla ja muilla sanoilla. Ja vielä siitäki, että tämä työ on näinkään menestynyt, täytyy kiitollisuudella mainita esimiesteni hyvyyttä, jotka pitemmäksi ajaksi ovat kaikista virantoimituksista vapauden laittaneet. Tiedän kyllä, että nykyaikoina moniki ei soisi. Tämä kiitollisuudenmainitseminenannettakoon minulle anteeksi niiltäki, jotka katsovat sitä vanhantapaiseksi; * Kts. Muist. 3. | ||||
| Esipuheeseen. 5 jmuttajl totuuden ilmoittamisen, olkoon hyväksi eli pahaksi, ei kuitenkaan pitäisi koskaan vanhantapaiseksi tulla. Monet yliluonnolliset asiat tulevat selvitetyksi, jos maistamina sen aikuisten runojain tapaa kuvallisesti kertoa aineensa. Niin esimerk[iksi] sanovat Lem[minkäise]n 29 runon alussa Pohjolasta kokoksi muuttuneena kotiin lentäneen, jolla vaan tarkoitetaan suurta kiirattansa, ikäskuin häntä ajavalla havukalla pelkoansa, eli muuta ajatustansa ||taka ajosta jonkun yksinäisen]| jonkun j rksinäisen taka ajosta, sillä koko joukko ei vielä toki ennättänyt kokoon tulla. Saman runon lopullasanotaan hänen kokolta kysyneen äitiänsä jakokon vastanneen äitin JJtapetnksi| surmatun. Sillä taas arvattavasti kuvaellaan eimuuta kuinhänen omia ajatuksiansa siinä tilassa. Samate purren itkennöillä 30 — — . Ompa viikonki nimi jossa kussa, vaan siitä ei arveleminen ajan jo runojen syntymä aikoina olleen viikkoihin jaetun, koska se sana huokeasti monen muun kanssa jälkeenpäin on tainnut tulla. Kullervon runot ovat erittäin sekaisia olleet. Ensin siinä, että moni toisinto kertoo hänen vanhempansa Untamolta surmatuksi; hänen itse vielä syntymättä äitinsä kohdussa vankeuteen viedyksi. Mutta kuin taas toiset sanovat hänen sotaan lähtiessä vanhempiansay. m. hyvästi jätellen, niin on surmaaminen pitänyt paoksi muuttaa. Sisarensa häväiseminen kerrotaan Kantelettaressa III: 19 Tuiretuisen pojasta; toisinnoissa tavataan tämän siasta, paitsi Kullervoista, Lemminkäinen, Vanhan Väinön poika, Tuurikkisen j. n. e. Toissukuisista sanoista: alttina,polttina, tenka, selenä,Mina,penninki, äyri, taaleri ei voi päättää, niiden jo näidenrunoin syntyaikoina S[uome]n kielessä käypiä olleen, jos ei toisinkaan puolin, runojen vasta niiden tutuksi tultua syntyneen. Runot kyllä saattoivat ajan kuluessa lausettapaansa muutella', mikäli ne kielessä muuten muuttuivat, jäipä vielä sittenki moniaita vanhoja sanoja. Aitan portahalla, a. kynnyksellä, a. rappusilla. Pimentolan, Lapin — — — nimet eivät näytä perinäisiä, vaan haukkumanimiä Pohjolalle olleen. Kielessä: Jo näkyni Pohjan portit — Kun lähdetään oukattelemaan täfla isång sanotaan: suu sinulla, suu minulla" j. n. e. Suu on sulia, toinen mulla | ||||