|
|
1 |
Yks päivä kun illalla istuttiin
|
|
|
|
2 |
Eikä murheesta mitänä tietty
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
4 |
Sai hän kirjan ystävältänsä
|
|
|
|
5 |
Että nuoren miehen morsian makaa
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
7 |
Meni hän sitte kamariin
|
|
|
|
8 |
Ja puki parahimmat vaatteet
|
|
|
|
9 |
|
|
|
|
10 |
Meni hän sitte tallihin ja
|
|
|
|
11 |
Klappasi plakkinsa päälle
|
|
|
|
12 |
|
|
|
|
13 |
Pani hän kultasen satulan selkään
|
|
|
|
14 |
Hopiaisten selkien kanssa
|
|
|
|
15 |
|
|
|
|
16 |
Läksi hän sitte ajamaan
|
|
|
|
17 |
Yhdeksän penikulmaa yhtenä yönä
|
|
|
|
18 |
|
|
|
|
19 |
Ajo hän viheriäistä metsätietä siellä
|
|
|
|
20 |
Ja kuuli sitte lintujen laulavan siellä
|
|
|
|
21 |
|
|
|
|
22 |
Ja linnut ne laulovat suruisest
|
|
|
|
23 |
Ett' nuoren miehen morsian kuoli
|
|
|
|
24 |
|
|
|
|
25 |
Ajo hän vähäsen etemmä ja
|
|
|
|
26 |
Kuuli hän kellojen soivan
|
|
|
|
27 |
|
|
|
|
28 |
Ajo hän vähän matkaa etemmä
|
|
|
|
29 |
Näki hän soittajat siellä
|
|
|
|
30 |
|
|
|
|
31 |
Kysy hän kellon soittajilta,
|
|
|
|
32 |
Kellenpä kellojen soitto.. .
|
|
|
|
33 |
|
|
|
|
34 |
Meni hän kirkkokartanoon
|
|
|
|
35 |
Näki hän kaivarit siellä
|
|
|
|
36 |
|
|
|
|
37 |
Kysy hän sitte kaivareilta
|
|
|
|
38 |
Kenenpä hautoa kaivaat.
|
|
|
|
39 |
|
|
|
|
40 |
Me kaivamme nuoren miehen morsiamen hautaa,
|
|
|
|
41 |
Kun maassa nyt mätänemän pitää.
|
|
|
|
42 |
|
|
|
|
43 |
Meni hän vähän matkaa etemmä %sitte talohon%%
|
|
|
|
44 |
Löysi hän salin sieltä
|
|
|
|
45 |
|
|
|
|
46 |
Meni hän sitte salihin
|
|
|
|
47 |
Löysi hän morsiamen sieltä
|
|
|
|
48 |
|
|
|
|
49 |
Ruumis oli kääritty lakaniin
|
|
|
|
50 |
Ja kasvot oli valkia kun liina
|
|
|
|
51 |
|
|
|
|
52 |
Ne posket ennen ruusunpunaset
|
|
|
|
53 |
Ne ovat nyt valkiat kun liina
|
|
|
| |
|