|
|
1 |
Olis tässä laulettava
|
|
|
|
2 |
Aivan pikku laulu
|
|
|
|
3 |
Joka näkyy joka aika
|
|
|
|
4 |
Ja on iso nauru
|
|
|
|
5 |
Likat nätit tällä maalla
|
|
|
|
6 |
Kaunihisti kasvaa
|
|
|
|
7 |
Nuori aika aivan heikko
|
|
|
|
8 |
Heikko niinkun heinä
|
|
|
|
9 |
Moni likka saahaksensa
|
|
|
|
10 |
Nuoruuessa toivoo
|
|
|
|
11 |
Yhen ilon itsell#[?]#e͐nsä
|
|
|
|
12 |
Poikain rakkauesta
|
|
|
|
13 |
Senpä tähen nuoret likat
|
|
|
|
14 |
Koriana käyvät
|
|
|
|
15 |
Että heihin poikamiehet
|
|
|
|
16 |
Mielellänsä mieltyis
|
|
|
|
17 |
Nuoret likat naimatonna
|
|
|
|
18 |
Punaposkillansa
|
|
|
|
19 |
Suloseksi suunsa saavat
|
|
|
|
20 |
Vielä silmäns viekkaaks
|
|
|
|
21 |
|
|
|
|
22 |
Ilosella nauruillansa huvittavat aikaans
|
|
|
|
23 |
Tansin kanssa rallatellen käsityksin käyvät
|
|
|
|
24 |
|
|
|
|
25 |
Aina heillä jokaisella yksi mieli lienee
|
|
|
|
26 |
Kuinka heillä illantullen pojat tulis viereen
|
|
|
|
27 |
|
|
|
|
28 |
Hyvä olis kaunihisti kaulatuksin maata
|
|
|
|
29 |
Mielellänsä halajavat suuta antaa saaha
|
|
|
|
30 |
|
|
|
|
31 |
Näin on aika ilonen pimeillä öillä
|
|
|
|
32 |
Että ne heitäns käyttävät semmoisilla töillä
|
|
|
|
33 |
|
|
|
|
34 |
Pojat kohta keskenänsä pitäät tätä tuumaa
|
|
|
|
35 |
Halajavat maataksensa nättien likkain luona
|
|
|
|
36 |
|
|
|
|
37 |
Siitte käyvät kulkemaan illan pimiällä
|
|
|
|
38 |
Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä
|
|
|
|
39 |
|
|
|
|
40 |
Joutuvat jo lähemmä likkain sängyn reunaan
|
|
|
|
41 |
Ei ne likat enempätä poikia ulos seuraa
|
|
|
|
42 |
|
|
|
|
43 |
Alottavat likkain kanssa asiaansa haastaa
|
|
|
|
44 |
Saisko tässä tänä yönä pikkuruisen maata
|
|
|
|
45 |
|
|
|
|
46 |
Likat ensin pitävät niinkuin vähä vasten
|
|
|
|
47 |
Että ei he mielellään poikia tyköns laske
|
|
|
|
48 |
|
|
|
|
49 |
Ja sanovat sängyssänsä voi, voi, voi,
|
|
|
|
50 |
Mikä teitä tänne nyt kuletti ja toi
|
|
|
|
51 |
|
|
|
|
52 |
Likat ovat unestansa kun nosneet äsken ylös
|
|
|
|
53 |
Vaikka ovat valvomassa että tulla tyköns
|
|
|
|
54 |
|
|
|
|
55 |
Pojat nuoret naimattomat jotka ilahuttaa
|
|
|
|
56 |
Että he viel' yhen kerran antaisivat suuta
|
|
|
|
57 |
Tämä on nyt poikain laatu
|
|
|
|
58 |
Että houkutella nuoria likkoja tarvitseisi
|
|
|
|
59 |
eikä viekotella
|
|
|
|
60 |
Likat tuntee itsestänsä varsin poikain vaivan
|
|
|
|
61 |
Kuin ne heitä alinomaa halajaa ja kaipaa
|
|
|
|
62 |
|
|
|
|
63 |
Siitte kohta pojat rupee nättiin likkain viereen
|
|
|
|
64 |
Kyllä se jo likka rukall' onki hyvin mieleen
|
|
|
|
65 |
|
|
|
|
66 |
Rupeavat puhelemaan halusanojansa
|
|
|
|
67 |
Sylelemään sulosesti toinen toisiansa
|
|
|
|
68 |
|
|
|
|
69 |
Näin nyt minä laulelen ja sanon kyllä totta
|
|
|
|
70 |
Joka niistä itsellensä vissin vaarin ottaa
|
|
|
|
71 |
|
|
|
|
72 |
Pojat kyllä mielellänsä tämän valan vannoo
|
|
|
|
73 |
Että he jo kullaksensa ottavansa sanoo
|
|
|
|
74 |
|
|
|
|
75 |
Neki likat jotka he jo monin kerroin pettää
|
|
|
|
76 |
Kuitenki usiasti ne kunniata jättää
|
|
|
|
77 |
|
|
|
|
78 |
Harva likka tällä maalla kunnialla lienee
|
|
|
|
79 |
Usiasti rupee heitä joka pojan viereen
|
|
|
|
80 |
|
|
|
|
81 |
Moni likka kunniansa häpiällä kantaa
|
|
|
|
82 |
Kuin ne heitäns antavat noien poikain valtaan
|
|
|
|
83 |
|
|
|
|
84 |
Ei ole poikain valoista vaikk' vannovat juur paljon
|
|
|
|
85 |
Kyllä niistä taitaa olla paljo pahaa tarjon
|
|
|
|
86 |
|
|
|
|
87 |
En mä teitä laulullani surulliseks saata
|
|
|
|
88 |
Saatta vielä likka parat poikain kanssa maata
|
|
|
|
89 |
|
|
|
|
90 |
Aina olla ystävinä joka pojan kanssa
|
|
|
|
91 |
Panna kättä kaunihisti heiän kaulahansa
|
|
|
|
92 |
|
|
|
|
93 |
Iloitellen leikitellen poikain luona käykee
|
|
|
|
94 |
Kyllä pojat teiän vatsan laittaa hyvin täyteen
|
|
|
|
95 |
|
|
|
|
96 |
Siitte laulut loppuvat ja leikit pian puuttuu
|
|
|
|
97 |
Moni likka tällä lailla saattaa kurvaks muuttuu
|
|
|
|
98 |
|
|
|
|
99 |
Likat tulee halvemmaks kun heittolikan luuta
|
|
|
|
100 |
Kuolla taitaa kunniata kun niin kaikki huutaa
|
|
|
|
101 |
|
|
|
|
102 |
Ett' se oli oiva likka ja se monta autti
|
|
|
|
103 |
Vaan nyt käyvät köykkyä kun olis syönyt tauti
|
|
|
|
104 |
|
|
|
|
105 |
Voi mitä nyt laulelen tuon hullun tavan tähten
|
|
|
|
106 |
Että moni kotoansa kirkkotielle lähtee
|
|
|
|
107 |
|
|
|
|
108 |
Vaan ei se asia siell pysy monen mieles
|
|
|
|
109 |
Kuin he vielä makaavat siell' toinen toisens vieres
|
|
|
|
110 |
|
|
|
|
111 |
Näin ne varsin vallatonna Kirkkotietä käyvät
|
|
|
|
112 |
Tällä muotoo usiammat pahan menons näyttää
|
|
|
|
113 |
|
|
|
|
114 |
Mont' on nuorta mieletöntä jotk' ei muuta etsi
|
|
|
|
115 |
Likat siellä poikain kanssa pitää helmakestii
|
|
|
|
116 |
|
|
|
|
117 |
Senpä tähen moni likka kirkossaki makaa
|
|
|
|
118 |
Kuin on öillä muokattuna eestä sekä takaa
|
|
|
|
119 |
|
|
|
|
120 |
Suru suulla lopetan ja laulun tämän päätän
|
|
|
|
121 |
Vaan kun vielä katselen niin ajattelen tätä
|
|
|
|
122 |
|
|
|
|
123 |
Että monta nainuttaki tekevät jo huorin
|
|
|
|
124 |
Jotka eivät koskan heidän kunniastansa huoli
|
|
|
|
125 |
|
|
|
|
126 |
Ai kuinka arvoton se ihmisparka lienee
|
|
|
|
127 |
Kuin se vielä tungetellen menee muille viereen
|
|
|
|
128 |
|
|
|
|
129 |
Ei se ole heikkous, vaan on vapa ehto
|
|
|
|
130 |
Koska moni mielellänsä tätä tapaa tahtoo
|
|
|
|
131 |
|
|
|
|
132 |
Nämät virhet viimesellä paisuvat jo paljon
|
|
|
|
133 |
Että yksin ylimmäisten haureus on tarjon
|
|
|
|
134 |
|
|
|
|
135 |
Joien tulis jokaista aina johtatella
|
|
|
|
136 |
Eksyneitä ihmisiä tielle talutella
|
|
|
|
137 |
|
|
|
|
138 |
Vaan kuin se taitaa kuljettaa, kuin itse kuoppaan lankee
|
|
|
|
139 |
Eikä koskan ikinänsä pahast menost raukee
|
|
|
|
140 |
|
|
|
|
141 |
Tämä on laulu laatuna kun sanat pani suorin
|
|
|
|
142 |
Ettei kukin enempätä pyytäis tähtä huorin
|
|
|
|
143 |
|
|
|
|
144 |
Mieki tahon muistutella hulluuteni aikaa
|
|
|
|
145 |
Kun ennen nuorra ollessani nostelin likkain paitaa
|
|
|
|
146 |
|
|
|
|
147 |
Van ei se enään naurata kun johtuu mulle mieleen
|
|
|
|
148 |
Ja kaikki tyyni haureus on jäänyt poies tiehen.
|
|
|
| |
|