|
|
1 |
Kuu on minun ainoa ystävän
|
|
|
|
2 |
Hän tietää mitä minä karsin
|
|
|
|
3 |
Hän huojennaas, jos hän taidaas vaan
|
|
|
|
4 |
Ja kadottaas mun murheeni varsin
|
|
|
|
5 |
Yöllä hän minua noudattaa
|
|
|
|
6 |
Seuraten jälki jäljesä
|
|
|
|
7 |
Ja kyyneleillä silmillä katselis
|
|
|
|
8 |
Jos kultani ovi olis teljesä
|
|
|
|
9 |
Ja kuin minä pääsen sisälle
|
|
|
|
10 |
Ilosta hyppää hän ympäri taivaan
|
|
|
|
11 |
Minä aivon halata kultaani
|
|
|
|
12 |
Palkinnoks hänelle kun on hän
|
|
|
|
13 |
minusta nähnyt niin suuren vaivan
|
|
|
|
14 |
Jos vihan suopa lähellä on
|
|
|
|
15 |
Pilveen hän itsensä heittää
|
|
|
|
16 |
Ja sillä muotoo pimeydellä
|
|
|
|
17 |
Yhstävänsä viisaasti peittää
|
|
|
|
18 |
Ja sitte kun tulee aamupuoli
|
|
|
|
19 |
Akkunasta hän huutaa ja kysyy
|
|
|
|
20 |
O! onnellinen minun ystävän
|
|
|
|
21 |
Eiköstä jo tule sinun tytys
|
|
|
|
22 |
Jopa nyt kukotki laulaa
|
|
|
|
23 |
Ämmätki ne pihalla käy
|
|
|
|
24 |
Naapurissa ovetki pauhaa
|
|
|
|
25 |
Sitte täytyy mun väkisin lähtemän pois
|
|
|
|
26 |
Vaikka ovesta monasti palaan
|
|
|
|
27 |
Mun kultani hyvästi jättelemään
|
|
|
|
28 |
Ja o! kuinka se hartaasti halaa
|
|
|
|
29 |
Sitte täytyy mun viimenki lähtemän pois
|
|
|
|
30 |
Mun kultani lämpimästä sylistä
|
|
|
|
31 |
Ja o! kuka sitä nyt sanookaan vois
|
|
|
|
32 |
Kuinka se hetki on tyyris
|
|
|
|
33 |
Minun kultani on kaunis päivällä
|
|
|
|
34 |
Juuri minun mielestäni
|
|
|
|
35 |
Vielä kauniimpi kuuvalolla paidallans
|
|
|
|
36 |
Kun makasi mun vieressäni
|
|
|
|
37 |
Ja kun makasi minun vieressäni
|
|
|
| |
|