| |
Kiikka laului: Koskenlaskia
|
|
|
|
2 |
Äl armas Annani vaalene.
|
|
|
|
3 |
Waik pyörtäjän koski pauhaa.
|
|
|
|
4 |
Sen voimaa en tosin vallitse,
|
|
|
|
5 |
Ei anna se kellekään rauhaa.
|
|
|
|
6 |
Vaan kellä sen kalliot tieossa on,
|
|
|
|
7 |
Niin sillä se nöyr on ja voimaton.
|
|
|
|
8 |
000
|
|
|
|
9 |
Näin virkkoi Wilhelmi Annalleen,
|
|
|
|
10 |
ja itseki purteen astui.
|
|
|
|
11 |
Päästi veenneensä valloillee.
|
|
|
|
12 |
Sen laiat koskessa kastui.
|
|
|
|
13 |
Pyörtäjän luontoa katsomaa,
|
|
|
|
14 |
Wei Wilhelmi, nyt tätä morsiantaa.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Oi kuinka kaunis on illan kuu,
|
|
|
|
17 |
ja välkkyvä virran kalvo.
|
|
|
|
18 |
Ei linnut liiku, ei metsä ei muu.
|
|
|
|
19 |
Ei muut kuni tähtet valvoo.
|
|
|
|
20 |
Voi kuinka nyt kuolema kaunis ois.
|
|
|
|
21 |
Jos kultansa kanssa kuolla vois.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Hän laski poikana purressaa,
|
|
|
|
24 |
lymyen kaikki kosket.
|
|
|
|
25 |
Usein pyörtäjä kuohullaa,
|
|
|
|
26 |
kasteli Annasen posket.
|
|
|
|
27 |
Mut Wilho on oppinut laskemaa,
|
|
|
|
28 |
Tää kulku se on hänen rimujaan.
|
|
|
|
29 |
000
|
|
|
|
30 |
Vaan kosken kuumassa kuohussa,
|
|
|
|
31 |
jossa se juoksu on suurin.
|
|
|
|
32 |
On päällä vaahtosen vaippansa,
|
|
|
|
33 |
Yks ahtolan neitonen nuorin.
|
|
|
|
34 |
Hän vellamon karjoja paimentaa,
|
|
|
|
35 |
ja koskien kuohuja katsahtaa.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Nyt päätti neitonen Wellamo,
|
|
|
|
38 |
Tunnossaa Vilholle kostaa.
|
|
|
|
39 |
Ja kosken pohjasta paatosen
|
|
|
|
40 |
Äkkiä ylös nostaa.
|
|
|
|
41 |
Johon vene Wilhelmin loukahtaa,
|
|
|
|
42 |
ja hän kera kultansa kuolla saa.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
Vielä, kerrotaa oolevan,
|
|
|
|
45 |
Se, vellamon neiton paasi
|
|
|
|
46 |
Paasi, jolla hän Vilhelmin,
|
|
|
|
47 |
veneen ja onnen kaasi.
|
|
|
|
48 |
Nyt Wellamon neitosen sanotaa.
|
|
|
|
49 |
Meressä, murhehtivan rakkauttaan.
|
|
|
| |
|