|
1 |
Herra Petteri kammarissa peilaili
|
|
|
2 |
ja kampaili hiuksiaan.
|
|
|
3 |
000
|
|
|
4 |
Ja kyseli hän elatus-äitiltään
|
|
|
5 |
minkä kuoleman hän ansaitsisi.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Et kuole sä tauti vuoteella
|
|
|
8 |
eikä sodassa sua ammuta.
|
|
|
9 |
000
|
|
|
10 |
Vaan varo itses valtameren aalloilta
|
|
|
11 |
ettei aallot sua hukuta.
|
|
|
12 |
000
|
|
|
13 |
Silloin herra Petteri meni heti kammariin
|
|
|
14 |
puki parhaan puvun päälle.
|
|
|
15 |
Ja hän lähti, sillä ajurilla ajamaan
|
|
|
16 |
tuonne valkeasaarelle päin.
|
|
|
17 |
000
|
|
|
18 |
Siellä osti hän laivan komian
|
|
|
19 |
millä lähti hän seilaamaan,
|
|
|
20 |
se laiva oli Saksan korkki puust'
|
|
|
21 |
ja mastot oli kalan luust.
|
|
|
22 |
000
|
|
|
23 |
Ja se hytti oli puhtaasta kullasta
|
|
|
24 |
jossa Petteri lepäili,
|
|
|
25 |
kolme vuotta seilattua merellä
|
|
|
26 |
alko myrsky heitä unohtaa,
|
|
|
27 |
silloin herra Petteri ehdotteli arpaa
|
|
|
28 |
kuka suurempi syntinen ois?
|
|
|
29 |
000
|
|
|
30 |
Arpa lankesi herra Petteriin
|
|
|
31 |
tuohon nuorehen kuninkaaseen.
|
|
|
32 |
Ennen kun hän mereen heitettiin
|
|
|
33 |
niin hän syntinsä tunnusti.
|
|
|
34 |
000
|
|
|
35 |
Kolme kirkkoa olen minä polttanut
|
|
|
36 |
ja ne papit olen surmannut.
|
|
|
37 |
Ja kolme niin komiata mamman tyttöä
|
|
|
38 |
olen iäksi mä narrannut.
|
|
|
39 |
000
|
|
|
40 |
Ja jos joku teistä kotimaahan palajaa
|
|
|
41 |
niin sanokaa mun äidillein näin:
|
|
|
42 |
Että lepäjän mä valtameren aalloilla
|
|
|
43 |
on olla hyvä eikä surullinen.
|
|
|
| |
|