| |
Saida ja Rikhard
|
|
|
|
2 |
Ol' kesäilta, tuoll' meren rannall'
|
|
|
|
3 |
se impi ihana, hiljaa käy.
|
|
|
|
4 |
Vaan mitä mahtaa hän ajatella
|
|
|
|
5 |
merellä pieni pursi ei näy.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Nuorukainen kaunis, uljas,
|
|
|
|
8 |
pian rantaan hän kiiruhtaa
|
|
|
|
9 |
ja tytön tummat silmät säihkyy,
|
|
|
|
10 |
kun nuorukaiseen hän katsahtaa.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
He tutut olivat jo ennestäns',
|
|
|
|
13 |
sillä toisiansa he rakasti,
|
|
|
|
14 |
vaan ensikerran he kahdenkesken,
|
|
|
|
15 |
nyt toinen toisensa tapasi.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Oi Saida kallis, mun punaruusun',
|
|
|
|
18 |
nyt vihdoinkin sinut tapasin,
|
|
|
|
19 |
näin Rikhard lausui, kun suuteloita,
|
|
|
|
20 |
hän Saidan huulille painavi.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Oi Rikhard, Rikhard, näin Saida lausui,
|
|
|
|
23 |
et usko, kuinka sua rakastan.
|
|
|
|
24 |
Vaan sen sä uskot, kun kerron sulle,
|
|
|
|
25 |
kuin äsken äitini petin mä.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Mä hälle sanoin, ett' mennä tahdon,
|
|
|
|
28 |
isäni hautaa kukittamaan,
|
|
|
|
29 |
vaan tänne riensin, sun sylihisi,
|
|
|
|
30 |
puhdasta onnea nauttimaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Oi Saida kallis, en elää tahdo,
|
|
|
|
33 |
jollen mä mukaani sua saa,
|
|
|
|
34 |
vaan sen mä vannon kautta Jumalani,
|
|
|
|
35 |
että yksin tahdon sua rakastaa.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Nyt lujan valan Rikhard vannoi,
|
|
|
|
38 |
en koskaan voi sua unhottaa.
|
|
|
|
39 |
Sen kyllä vannon, mun oma sulhon,
|
|
|
|
40 |
ett' iäti olen sun morsio.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Niin monen iltan, tuo impi kaunis,
|
|
|
|
43 |
meren rantahan kiiruhtaa,
|
|
|
|
44 |
Siell' nuorukainen hänt' odottaapi,
|
|
|
|
45 |
on suutelonsa niin hurmaava.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Oli syksy tullut ja Rikhard istuu,
|
|
|
|
48 |
myrskyisell' rannall' Saidan kans',
|
|
|
|
49 |
oi katso Rikhard kuin tähdet kiiluu,
|
|
|
|
50 |
mun täytyy kotiin jo kiiruhtaa.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Kun vastausta ei Rikhard anna,
|
|
|
|
53 |
niin Saida armastaan katsahtaa,
|
|
|
|
54 |
oi katso Rikhard mikä outo loiste,
|
|
|
|
55 |
sun sinisilmäsi pimentää.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Oi Saida katso mun sinisilmiini,
|
|
|
|
58 |
ne lemmestä sulle vain säihkyvät,
|
|
|
|
59 |
vaan sano mulle, mitt ajattelet
|
|
|
|
60 |
kun aaltoihin noin katselet.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Mä sulle sanon, totuuden lausun,
|
|
|
|
63 |
mä ajattelen, jos mun pettäisit,
|
|
|
|
64 |
en häpeääni mä kestää voisi,
|
|
|
|
65 |
vaan aalloista hautani etsisin.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Hyljää Saida ne ajatukset,
|
|
|
|
68 |
mä nuorukainen olen vieraan maan,
|
|
|
|
69 |
hyvästi Saida, huomenna taasen,
|
|
|
|
70 |
kyll' toinen toisemme tavataan.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Kun ilta tuli, ei Rikhard tullut,
|
|
|
|
73 |
vaan oudon kirjeen Saida ottaa saa,
|
|
|
|
74 |
hyvästi Saida mua vanhempani,
|
|
|
|
75 |
kotiin tahtovat kiiruhtaa.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Mä ylhäisen olen kreivin poika,
|
|
|
|
78 |
sinä tytär kalastajan vaan,
|
|
|
|
79 |
kyll' sua lemmin, mun kallis helmi,
|
|
|
|
80 |
mutt' koskaan en voi sua omistaa.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
Sen kyllä ymmärrät Saida armas,
|
|
|
|
83 |
ett' unhoittaa en sua koskaan vois,
|
|
|
|
84 |
vaan sydämestäni rukoilen,
|
|
|
|
85 |
oi Saida unhoita Rikhard pois.
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Myrsky riehuu ja aallot pauhaa,
|
|
|
|
88 |
ja tähdet taivaalla syttyvi,
|
|
|
|
89 |
niin Saidan ruumis, kuin valkoruusu,
|
|
|
|
90 |
se vedenpinnalla keinuaa.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Oi Rikhard, Rikhard, kun valan vannoit,
|
|
|
|
93 |
ja Saidan kuitenkin hyljäsit.
|
|
|
|
94 |
Mutt' vielä kerran, taivaan Herra,
|
|
|
|
95 |
valansa rikkojan rankaisee.
|
|
|
| |
|