|
|
1 |
Mihin on rientännä rinnastani rauha,
|
|
|
|
2 |
Sortunut sieluni /raittius/.
|
|
|
|
3 |
Myrskyt nyt alati povessani pauhaa,
|
|
|
|
4 |
Mennyt on entinen vapaus.
|
|
|
|
5 |
Ennen minä juokselin talosta taloon:
|
|
|
|
6 |
Miellytin impeä iloissain,
|
|
|
|
7 |
Nyt minut murhe jo työntävi saloon:
|
|
|
|
8 |
En löydä sielläkään lepoa.
|
|
|
|
9 |
Ennen minä kanteleen ääressä lauloin,
|
|
|
|
10 |
Sopivatpa soitolle sormeni.
|
|
|
|
11 |
Nyt ovat kynteni kiedotut pauloin,
|
|
|
|
12 |
Ei tahdo taipua ääneni.
|
|
|
|
13 |
Muutos on julmasti murhannut mielen,
|
|
|
|
14 |
Toimesta tarkasta rajaantunut,
|
|
|
|
15 |
En toki valittavan soisi kielen,
|
|
|
|
16 |
Tyydyn, vaikk' taivas on pimennyt.
|
|
|
|
17 |
Nytpä vasta viisaus virvoittaa alkaa,
|
|
|
|
18 |
Luonnonkin salaisuudet selviää.
|
|
|
|
19 |
/Yksin en ole astuupi jalkan!/
|
|
|
|
20 |
Tuttuja on meillä salossakin.
|
|
|
|
21 |
Taivaan piiri ja luonnonkin luodut:
|
|
|
|
22 |
Eläimet, linnut, virrat ja puut
|
|
|
|
23 |
Ovatpa opiksi meille suodut,
|
|
|
|
24 |
Waikk' en sitä mä omistanut.
|
|
|
|
25 |
Lintu se laulaapi rakkaudesta
|
|
|
|
26 |
Luvaten ikuisen lempeyden -
|
|
|
|
27 |
Wirtapa virkkaapi kaipauksesta
|
|
|
|
28 |
Lähtiessä näin katoovaisuuden.
|
|
|
|
29 |
Miksipä siis, annan murheelle sijaa,
|
|
|
|
30 |
Toivossa aikani kuluupi vaan - -
|
|
|
|
31 |
Onnea olkoon kaikille meille,
|
|
|
|
32 |
Että me autuutta maistaa saamme!
|
|
|
|
33 |
Siis olen vapaa surust' ja murheest',
|
|
|
|
34 |
Sun kanssas' ilon periä saan.
|
|
|
|
35 |
Taivaassa yhtyvät ystävät jälleen,
|
|
|
|
36 |
Taivaassa toisensa tavoittaa saa.
|
|
|
|
37 |
Siitäpä laulaja taas iloittelee
|
|
|
|
38 |
Ja (rupee) nyt laulujansa laittelemaan. = alkaa
|
|
| | Matti Hirvosen tekemä. |
|
|
| |
|