Metadata

COL: Leea Virtanen
ID: 83316
LOC_AREA: q
LOC_PAR: Kiimasjärvi.
SGN: KT 404:302.
TMP: 1967.

MATKAKERTOMUS

Samalla käynnillä Nepenmäen vanhainkodissa tapasin Maria Haimakaisen, o.s. Miinin, s, 1894 Kiimasjärvellä, muutti Suistamoon 1936, mies oli sieltä. Nuorena tyttönä Maria Haimakainen oli ollut kaksi vuotta serkkunsa luona Suomessa (muistaakseni Tohmajärvellä) ja oppinut juttelemaan suomeksi. Hän saattoi aluksi sanoa siellä esim. "Mitäpä nyt teven?" Serkku nauroi: "Sano tien!" Niin Maria Haimakainen oppi sanomaan "mitäpä nyt tien" ja muutenkin suomea, ettei osannut enää palatessaan karjalaksi jutella ja kotona taas naurettiin.
Tiedustellessani, millaisia lauluja hänen nuoruudessaan laulettiin, sain kuulla: "Venäläisiä lauluja", "lyhkäsiä lauluja". M.H. antoi näytteitä venäjän kielen taidosta, hän kuulemma ymmärsi venäläisten laulujen sanat, äiti sen sijaan ei osannut venättä. Oli 240 venäläistä laulua. Veneessä laulettiin että "kajas metsään", kun metsässä tehtiin töitä, laulettiin, kun tuli joutoaika. Päivällä kun tanssittiin, laulettiin suomalaisia lauluja, joita "täälläkin hyräjän" (piirileikki laulettii ja kulta muistui mieleen").
Lasten lauluja M.H. kertoi osaavansa paljon ja laulavansa niitä täälläkin lapsille, mutta ei suostunut esittämään näytteitä taidostaan, ainoastaan tällaisen katkelman:
    5  Mit ajetah,
    6  mit ajetah,
    7  mit ajetah,
    8  kun jänönen hyppää vuorelle.
    9  Tit ajetah,
    10  tit ajetah,
    11  kun lihani on makeaa
    12  ja vereni on takeaa.
Ryysän Iivanan naini lauloi Kiimasjärvellä Väinämöisen lauluja. (Missä?) Vaikka järvelläki. Yhessä souvettii, veneessä on aikaa laulaa. Kehrätessä tuvassa laulettii ja hyrehettii. Hautausmaalla ruumiille lauloivat, "silmät ristitäh".