| |
Astridin Valssi
|
|
|
|
2 |
Etkö muista, kun aurinko hymyili,
|
|
|
|
3 |
kun uskollisuutesi sain,
|
|
|
|
4 |
oi kuinka se niittykin vihannoi,
|
|
|
|
5 |
kun syliä Astridin hain.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Sä etköhän hellivä isä ois',
|
|
|
|
8 |
sillä onhan lapsesi tää.
|
|
|
|
9 |
Isänsä luona se kasvaa vois',
|
|
|
|
10 |
vaan muuten tää vieraalle jää.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Sä luotitko leikkihin keväiseen,
|
|
|
|
13 |
sillä totta en tarkoittanut.
|
|
|
|
14 |
Olen käteni kyllä jo antanut,
|
|
|
|
15 |
vaan en antanut Astridille.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Te isä ja äiti armahtain
|
|
|
|
18 |
mulle anteeksi antakaa
|
|
|
|
19 |
ja mun pienen lapseni tähden vain
|
|
|
|
20 |
mulle anteeksi antakaa.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Älä saavu silmäimme etehen
|
|
|
|
23 |
sinä kurja ja suruton,
|
|
|
|
24 |
kun kehtasit nimen vanhempais'
|
|
|
|
25 |
noin syvälle tahrata.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Oi isä ja äiti armahtain
|
|
|
|
28 |
minä nuorikin vielä lien,
|
|
|
|
29 |
en jaksa yksin kulkea
|
|
|
|
30 |
nään edessäni synkän tien.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Olit ennen lapsemme rakkahin,
|
|
|
|
33 |
nyt on saastunut sielusi.
|
|
|
|
34 |
Et enää lapsemme olla saa,
|
|
|
|
35 |
ala lähteä! Hyvästi!
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Te istutte lämmössä lietenne,
|
|
|
|
38 |
valo tieltä mun tänne sai,
|
|
|
|
39 |
yöks' pienen lapseni kanssa vain
|
|
|
|
40 |
saan luoksenne jäädä kai?
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Ei ole tämä kievari kulkijain
|
|
|
|
43 |
pois luunne te laittakaa,
|
|
|
|
44 |
kyllä käskis' kaikkia kurjia
|
|
|
|
45 |
kera lastensa majoittamaan.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Hän kulki hanget ja kahlas' jäät
|
|
|
|
48 |
yli pyryn ja pakkassään,
|
|
|
|
49 |
hän kulki kuoleman uuvuksiin
|
|
|
|
50 |
luo päässyt ei kenenkään.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Jos kannikka hälle jostakin
|
|
|
|
53 |
tai riekale annettiin,
|
|
|
|
54 |
ne lapsi sai vaikka itsellään
|
|
|
|
55 |
oli nälkä ja paleli.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Tuuli se puhaltaa yli öisen kuun,
|
|
|
|
58 |
kun hän lastaan katselee,
|
|
|
|
59 |
se itkee pieni ja vaikeroi
|
|
|
|
60 |
salo kaamea humisee.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Hän tempavi nauhan ryysyistään
|
|
|
|
63 |
alas painuu jo lapsen pää,
|
|
|
|
64 |
ei enää tarvi kärsiä sun,
|
|
|
|
65 |
oma lapseni, hyvästi jää.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Hän lapsen kaulaan kietovi
|
|
|
|
68 |
niin tiukkaan nauhan sen.
|
|
|
|
69 |
Hyvästi! Taivaassa kultani
|
|
|
|
70 |
tie päättyvi tuskien.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Hän kasvoja kuolemankalpeita
|
|
|
|
73 |
vielä hellästi suutelee,
|
|
|
|
74 |
nyt pienoisen hyvä olla on,
|
|
|
|
75 |
nyt pienoinen vaikenee.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Taas tuli kevät ja lämmin sää
|
|
|
|
78 |
ja valkeni talvinen yö,
|
|
|
|
79 |
kun Astridin jälkeen vankilan
|
|
|
|
80 |
rautaportti se kiinni lyö.
|
|
|
| |
|