| |
Kuninkaan kartanon lilja
|
|
| | (Lehtileike: balladi Kuninkaan kartanon...). |
|
|
|
3 |
Rannalla Södernäs lahden
|
|
|
|
4 |
luona Vantaan virtaisen
|
|
|
|
5 |
oli kartano kuninkaan
|
|
|
|
6 |
vanhan ai'an muinaisen.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Talon Kustaa Adolfilta
|
|
|
|
9 |
Gerd Skytte ol' saanut sen
|
|
|
|
10 |
lääniksi urhotöistä
|
|
|
|
11 |
sotaretkein menneitten.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Gerd Skytte ol' herra tuima,
|
|
|
|
14 |
ankara sotien mies,
|
|
|
|
15 |
ja voittanut taisteluissa,
|
|
|
|
16 |
sen kaiken kuningas ties.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Häll' oli vaan lapsi yksi,
|
|
|
|
19 |
tytär armas, kaunoinen:
|
|
|
|
20 |
"kuninkaan kartanon lilja"
|
|
|
|
21 |
sen nimi oli yleinen.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Gerd Skytte, tuo herra tuima
|
|
|
|
24 |
tytärt' helli armastaan,
|
|
|
|
25 |
siin' kaikki oli Hänen toivonsa,
|
|
|
|
26 |
muut ei ollut huolenaan.
|
|
|
|
27 |
000
|
|
|
|
28 |
Ja Vantaan kauniille seuduin
|
|
|
|
29 |
ja kosken kuohuvan luo
|
|
|
|
30 |
tuli kauppias Hollannista
|
|
|
|
31 |
Christen von Hass oli tuo.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Von Hass oli pulska kuin päivä,
|
|
|
|
34 |
ol' uljas ja kookas Hän
|
|
|
|
35 |
ja tyttöin silmät ne säihkyi
|
|
|
|
36 |
nähdessään käyskelevän.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Tuo kauppias ulkolainen
|
|
|
|
39 |
Hän Liljaan rakastui nyt.
|
|
|
|
40 |
Ja Lilja kaunis ja vieno
|
|
|
|
41 |
ol' mieheen mielistynyt.
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
He salaa yhtehen saivat
|
|
|
|
44 |
hiipien toistensa luo,
|
|
|
|
45 |
kun ilmaista rakkauttaan
|
|
|
|
46 |
taatolt' ei rohjennut tuo.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
Niin löytää ne kerran taatto
|
|
|
|
49 |
nyt kosken rannalta nuo
|
|
|
|
50 |
ja tuima vihansa yltyy
|
|
|
|
51 |
ja Hän syöksee niiden luo.
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
Hän ärjyy: "Kauppias kurja,
|
|
|
|
54 |
sä lapseni rauhan veit,
|
|
|
|
55 |
tuoss' on sun palkkasi, konna,
|
|
|
|
56 |
niin kavalasti sä teit!"
|
|
|
|
57 |
000
|
|
|
|
58 |
Ja niin Hän nyrkillä iskee
|
|
|
|
59 |
kauppias Hassia päin,
|
|
|
|
60 |
tää vuoren rannalta suistuu
|
|
|
|
61 |
alas koskeen vierähtäin.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Ja Lilja, Hän auttaa tahtoo
|
|
|
|
64 |
tuon armaansa vaarasta,
|
|
|
|
65 |
mutt' horjahtaa siinä jalka,
|
|
|
|
66 |
saa haudan Hän virrassa.
|
|
|
|
67 |
000
|
|
|
|
68 |
Ja kauhusta hyytyy taatto
|
|
|
|
69 |
kuin kiveks' Hän lyöty ois'.
|
|
|
|
70 |
Hänen armas, kallis lapsens',
|
|
|
|
71 |
ken pelastaa sen nyt vois'?
|
|
|
|
72 |
000
|
|
|
|
73 |
Hän tuskaansa huutaa yöhön
|
|
|
|
74 |
kuin mennyt ois järjeltään,
|
|
|
|
75 |
mutt' kosken kuohujen pauhu
|
|
|
|
76 |
on raivompi ääneltään.
|
|
|
| |
|