| |
Laulu Jaakosta ja Mariasta
|
|
| | (myös sävelmä). |
|
|
|
3 |
Nyt ai jon mi-nä lau-lel-la, kah-des-ta nuo-ru-kai-ses-ta,
|
|
|
|
4 |
jot-ka nuo-ruu-des-sa-tut-ta vaks'?? tun si vat toi-nen toi sen sa.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Yks' oli neiti Maria, oll' rikkaan talon lapsia.
|
|
|
|
7 |
Ja renki Jaakko nimeltä oll' köyhä ja halpa arvoltaan.
|
|
|
|
8 |
000
|
|
|
|
9 |
Marian kasvot ne vaaleni ja puna poskilta putosi.
|
|
|
|
10 |
Jos en tule Jaakolle vaimoksi, hänen kanssaan kuolen kuitenkin.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Hääpäivä sitten vaaleni, ja musikit ne puhalsi, ja
|
|
|
|
13 |
sulhanen ja pappi vaan, jäi morsianta varttomaan.
|
|
|
|
14 |
000
|
|
|
|
15 |
Tuo raukka riensi rantahan ja kohtas siellä armaansa.
|
|
|
|
16 |
He yhdell' liinall' vyöttyivät ja sitten jokeen vierivät.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Vanhemmille, varoitukseksi, olen tehnyt tämän lauluni.
|
|
|
|
19 |
Ettei he kieltäis lapsiaan ottamasta aijottuansa.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
He liiton tekivät keskenään, ettei he ennen eriä,
|
|
|
|
22 |
ennenkuin kutsuu kuolema, luoksensa heidät tulemaan.
|
|
|
|
23 |
000
|
|
|
|
24 |
Mutta isä-ukkopa itsekseen, se puhutteli tyttöään.
|
|
|
|
25 |
Naapurin Janne on rikkaampi, hän olkoon Sinun omasi.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Sen olemme jo luvanneet, naapurin kanssa tuumanneet, ett'
|
|
|
|
28 |
lapsemme yhteen laitamme avioliittoon ainaiseen.
|
|
|
|
29 |
000
|
|
|
|
30 |
En anna rengille taloa, enkä anna rahoja.
|
|
|
|
31 |
En anna niitä rengille, ne jääköön vaikka penkille.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
En tahdo teidän taloa, enkä myös tahdo rahoja,
|
|
|
|
34 |
ne saatte antaa kelle vaan, kuha vaan armahani saan.
|
|
|
| |
|