Metadata

COL: Juhana Vänni
ID: 82257
LOC_AREA: t
LOC_PAR: Kupanitsa.
SGN: VK 114:kirje n:o 7:n jälj.
TMP: 1914.

Tähän vihkoon kirjoitetut laulut ovat esimerkkiä uudenaikaisesta kansanrunoudesta Inkerissä, Kuhanitsan seurakunnassa. Nämä ovat tyttöjen itse sepittämiä lauluja, joita he voivat laulaa vaikka loppumattomiin. Näitä laulellaan häissä, liekulla, kävellessä kylästä toiseen j.n.e.
Ne on tähän kirjoittanut eräs Kubanitsan Niskovitsan kylän tyttö (Katri Juhanantytär Hattunen, 21 v.) Koska ne ovat samalla mieltäkiinnittävä näyte siitä, kuinka suomenkieltä kirjoitetaan Inkerin kylillä, en ole käynyt niitä puhtaaksi kirjoittamaan ja muuttelemaan, vaan lähetän ne alkuperäisinä, huomauttaen vaan niiden johdosta seuraavaa:
Kirjoittaja on usein jättänyt pitkän vokaalin ja kahdennetun konsonantin merkitsemättä, esim. sivu 1. sinu = sinnuu, onelein = onnellein, selaist poika = sellaist poikaa, kulan lirpuka = kullan lirpukka, suven = suuven. sivu 5. oisit harmat = oisiit harmaat, kavks = kavvaks, puole taipu = puolee taipuu. Sivu 18. osnakkan, anni, antin = Osnaakan, Anni, Antin, muotti = muotii, tarvis ruataia = tarvis ruatajaa j.n.e.
Kirjoittaja käyttää usein venäläisiä kirjaimia suomalaisten asemasta, esim. Т??[М??] = M; Тie?? = Mie
ч?? = R, r; чakastelin?? = Rakastelin, lauЛan = laulan.
Sivu 4 Hot = venäläinen sana хоть.
Juhana Vänni
Kolppanan seminaarin oppilas