j81888
Etelä-Karjala — Viipuri
Vaittinen, Alina
1966
| Kylhä nuoita lapsii saap sit narrata, tätä mei tyttöökii ne on sit narranneetnii?? paljo, jottei tolkkuu mittää, kuka vaa kerkes ja tää usko kaik, kerra, tää ol vissii 6 vuotine ni isommat lapset mei omat ja nuo naapuri lapset, ol narranneet tätä tuol naapuris jot siu o mäntävä Juustilaa palveluksee, lapse likaks, mammais sano, mää nyt kerräämää tavaroijais, mitä otat keral, ni myö lähetää sinnuu sin viemää, tuo ne tavarais tän, no tyttö läks ja itki tihutti vähä männessää, tul takasiikaulvaate?? korvis ja nyytis tavaraa, isä ei ainaskaa lase minnuu, sano tyttö, laskoo se, ko myö kysyttii aamusil sie viel makasit sillo. Ja palveluksee pitää männä iltapuol päivää, jot aika ei tule pitkäks, siel olles ja sit pittää ryypätä kylmää vettä 3 kertaa ja sanoo et olkoo miu syvämmei nii kylmä ko tuo ves o kylmä, ni sit ei tule palvelus paikas ikävä kottii. Tyttö otti koussikal vettä ämpärist ja sano jot olkoo miu syvämmei nii kylmä ko tuo ves o kylmä. Mut eihä hää mihi palveluksee lähtent, mie tuli justii kottii, tyttö juoksoo minnuu vastaa ja huutaa et mamma pittääks miu männä palveluksee. Ai jai ko ne o sinnuu taas narranneet kovast, piiskaa ne sietäsiit kintuil, ko lasta narraat, toise syvän ol ihka vapistokses, ko luul tosissaa, jot pittää lähtii kotont kois. Joutavil o näät jottai. | ||||