Metadata

COL: V. B. Vaara
ID: 81775
INF_CTX: Mp. Koiviston kirkolla 1905-1913.
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Koivisto (Vpl.).
SGN: 215.
TMP: 1958.

Sellaisia, jotka sairastivat "merehistä" Varpu Vesalainen, tietäjä varmasti paransi. Kun sairas oli ilmoittanut tautinsa, koetti Varpu siitä saada tarkemman selvyyden taikakeinoilla.
Hän teki apua anovan kanssa matkan meren rannalle, jonne ei Varvun mökistä ollutkaan kuin noin 50 m. Tämä hyvin kaunis hiekkaranta oli runsas km Koiviston kirkolta pohjoiseen. (Kun 1943 kuljin siitä ohi mennessäni Mannolaan, oli Vesalaisen mökki vielä paikallaan vaikkakin näytti olleen aika huonossa kunnossa. Kylästä oli poltettu paljon taloja, mutta koulu, jossa aloin vaikutukseni 1905, oli säilynyt).
Varpu potilaansa kanssa astui mereen, mikä kesällä ei ollutkaan erikoisen vaikeata, mutta sairaitahan tuli talvellakin ja silloin ei muu auttanut kuin etsiä tarkoitukseen sopiva reika?? (avanto) jäältä, johon voisi upottautua. Tavallinen avanto oli liian ahdas, senvuoksi upottautui Varpu nuotan saattimen reikään, pannen nuotan salon rintansa alle. Välistä oli joku mukana katsomassa, ettei vahinkoa tapahtuisi ja että Varpu ja potilas pääsivät reiästä ylös. Kotoaan hän aina toi mukanaan hylkeen rasvaa. Avannossa tai meressä seistessään hän piti toisessa kädessään rasvaa ja toisella kädellään nosti merestä vettä rasvan päälle loihtien samassa:
    4  "Meri musta
    5  ves valkee
    6  ota meri ommais
    7  ota ves ommais"
Tämä luettiin kolme kertaa ja joka säkeellä nostettiin rasvan päälle vettä. Jos potilaassa oli merehinen, niin rasva veti vettä sisäänsä. Tämä rasva sidottiin kipeän paikan päälle ja Varpu ja potilas toimitettiin mitä pikimmin kuumaan saunaan talvella, kesällä ei tarvinnut niin kiirettä pitää.
Koivistolainen tietäjä (noita). Asui Tervahartialan kylässä aivan meren rannalla. Hänen nimensä oli Varpu Vesalainen oli laajalti tunnettu ja paljon käytetty parantaja. (Kts. käsikirj.)

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems