| |
PÄIVÄN PÄÄSTÖ
|
|
|
|
2 |
Vaka vanha Väinämöini
|
|
|
|
3 |
kauvan soitti kantelehta,
|
|
|
|
4 |
sekä soitti, että laulo,
|
|
|
|
5 |
että ilman kihosi.
|
|
|
|
6 |
Soitto kuulu kuuluvilla,
|
|
|
|
7 |
ilo päivän ikkunoilla
|
|
|
|
8 |
kuuhut vastahan tulovi,
|
|
|
|
9 |
päätty päivä linnastahan
|
|
|
|
10 |
loihilve latvahan petäiän
|
|
|
|
11 |
kantelehta kuulomahan
|
|
|
|
12 |
iloa imehtimähän
|
|
|
|
13 |
Louhi pohjolan emäntä,
|
|
|
|
14 |
pohjan akka harvahammas
|
|
|
|
15 |
siten päivän kiinni saapi
|
|
|
|
16 |
kuuhuen käsin tavoitti,
|
|
|
|
17 |
seinpä kohta kotihin viepi,
|
|
|
|
18 |
pimiiähan pohjolahan;
|
|
|
|
19 |
katkihän kuun kumottamasta
|
|
|
|
20 |
kirjarintahan kivehen,
|
|
|
|
21 |
laulo päivän paistamasta
|
|
|
|
22 |
vuorehen teräksisehen,
|
|
|
|
23 |
ittes noin sanat saneli:
|
|
|
|
24 |
"Elkkää täältä ennen pääskö
|
|
|
|
25 |
kun en käyne päästämähän
|
|
|
|
26 |
itte käyne noutamahan."
|
|
|
|
27 |
Johan valkijat varasti,
|
|
|
|
28 |
tulet Väinölän tuvilta,
|
|
|
|
29 |
vei tuvat tulettomaksi
|
|
|
|
30 |
pirtit valkiettomaksi.
|
|
|
|
31 |
Pimie on kalevalassa
|
|
|
|
32 |
sekä tuola taivahassa
|
|
|
|
33 |
ukon ilman istuimilla.
|
|
|
|
34 |
Vilupa viljalla tuleepi,
|
|
|
|
35 |
karialle olo kamala,
|
|
|
|
36 |
outo ilman lintusilla,
|
|
|
|
37 |
ikävä imehnisellä.
|
|
|
|
38 |
Hauki tiesi hauvan pohjan,
|
|
|
|
39 |
kokko lintujen kulennon,
|
|
|
|
40 |
ei tietän emoisen lapset,
|
|
|
|
41 |
milloin päivä valkeneepi
|
|
|
|
42 |
milloin aamu valkaneepi,
|
|
|
|
43 |
nenästä utuisen niemen,
|
|
|
|
44 |
päästä saaren terhasmoisen.
|
|
|
|
45 |
Nuoret neuvoa pitä vät,
|
|
|
|
46 |
ikäpuolet arvelevat:
|
|
|
|
47 |
"Minne meitä päivä päätty,
|
|
|
|
48 |
kunne meitä kuu katosi?"
|
|
|
|
49 |
Piettyvät Sepon paiahan.
|
|
|
|
50 |
"Nouse seppo seinän alta,
|
|
|
|
51 |
takojan kiven lakaalta,
|
|
|
|
52 |
takomahan uutta kuuta
|
|
|
|
53 |
uutta aurinkon kehystä."
|
|
|
|
54 |
Nousi Seppo seinän alta,
|
|
|
|
55 |
takoja kiven lakaalta,
|
|
|
|
56 |
takomahan uutta kuuta
|
|
|
|
57 |
uutta aurinkon kehystä.
|
|
|
|
58 |
Kullasta Seppo kuun kuvasi,
|
|
|
|
59 |
hopijasta päivän laati.
|
|
|
|
60 |
Saihan kuun kuvatuksi,
|
|
|
|
61 |
tako päivän valmeheksi,
|
|
|
|
62 |
noita hän nosteli halolla,
|
|
|
|
63 |
kaunehesti kannatteli.
|
|
|
|
64 |
Kuun hän kuusehen kuvasi,
|
|
|
|
65 |
päivän pitkän männyn piähä.
|
|
|
|
66 |
Hiki vieri viejän päästä,
|
|
|
|
67 |
kassa kantajan otsasta
|
|
|
|
68 |
tuossa työssä työlähässä,
|
|
|
|
69 |
nostannassa vaikijassa.
|
|
|
|
70 |
Eipä kuu kumottankaan,
|
|
|
|
71 |
eipä päivä paistanutkaan.
|
|
|
|
72 |
Vaka vanha Väinämöini,
|
|
|
|
73 |
leikkasi lepästä lassun,
|
|
|
|
74 |
kysy hän luojalta lupoa,
|
|
|
|
75 |
kävi arvat kiäntämässä,
|
|
|
|
76 |
sinisormet suortomassa.
|
|
|
|
77 |
"Sanos totta luoian arpa,
|
|
|
|
78 |
juttele iumalan arpa,
|
|
|
|
79 |
minnes meilt' on päivä piättyn
|
|
|
|
80 |
kunnes meilt' on kuu katon."
|
|
|
|
81 |
Arpa toi tovet sanomat;
|
|
|
|
82 |
sano päivät saaneheksi
|
|
|
|
83 |
pohjolan kivimäkehen.
|
|
|
|
84 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
85 |
johan läksi, jotta ioutu
|
|
|
|
86 |
pimiiähän pohjolahan.
|
|
|
|
87 |
Astu hän päivän,
|
|
|
|
88 |
astu hän toisen,
|
|
|
|
89 |
astu kohta kolmannenki,
|
|
|
|
90 |
niin päivänä kolmantena
|
|
|
|
91 |
johan näky pohjan portti,
|
|
|
|
92 |
kivikummut kuumottelou.
|
|
|
|
93 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
94 |
kerran huuti huikahutti
|
|
|
|
95 |
tuola pohjolan jovella:
|
|
|
|
96 |
"Tuokuapa venehtä tänne!"
|
|
|
|
97 |
"Ei tielä venehet iouva.
|
|
|
|
98 |
Tule sormin soutamalla
|
|
|
|
99 |
alla ualtoien syvyyden."
|
|
|
|
100 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
101 |
arveli, ajattelevi:
|
|
|
|
102 |
"Sepä ei mies lienekkänä,
|
|
|
|
103 |
joka tiellä myökselekse."
|
|
|
|
104 |
Meni hän haukina merehen,
|
|
|
|
105 |
piian uipi Salmen poikki,
|
|
|
|
106 |
astu ialan, astu toisen
|
|
|
|
107 |
Pohjolan rannalle ravahti.
|
|
|
|
108 |
Pohjolan poikaset sanovi:
|
|
|
|
109 |
"Käypäs Pohjolan pihoilla
|
|
|
|
110 |
tule Pohjolan tuvilla."
|
|
|
|
111 |
Meni hän Pohjolan pihalla
|
|
|
|
112 |
tuli Pohiolan tuvilla.
|
|
|
|
113 |
Siellä miehet mieltä jerovat,
|
|
|
|
114 |
simova sirettelevät.
|
|
|
|
115 |
Miehet on kaikki miekka vyöllä
|
|
|
|
116 |
urohot sota-aseissa,
|
|
|
|
117 |
piä varalle Väinämöisen,
|
|
|
|
118 |
surmaksi suvantolaisen.
|
|
|
|
119 |
Hyö kysyivät tullehelta:
|
|
|
|
120 |
"Ku sanoma on kurian miehen."
|
|
|
|
121 |
"Kuusta on sanomat kummat,
|
|
|
|
122 |
päivästä iki-imehet,
|
|
|
|
123 |
Minne meilt' on päivä piätyn,
|
|
|
|
124 |
kunnen meilt' on kuu katonun?"
|
|
|
|
125 |
Pohjolan poikaset sanovat,
|
|
|
|
126 |
sanovat päivän saaneheksi,
|
|
|
|
127 |
Pohjolan kivimäkehen,
|
|
|
|
128 |
se ei pääse päästäjättä,
|
|
|
|
129 |
selkiiä selittäiättä.
|
|
|
|
130 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
131 |
saneli noilla sanoilla,
|
|
|
|
132 |
lausu noilla luottehilla:
|
|
|
|
133 |
"Jos ei kuu kivestä päässe
|
|
|
|
134 |
päässe päivä kalliosta,
|
|
|
|
135 |
niin käykäämme käsirysyhyn
|
|
|
|
136 |
ruvetkaamme miekkasille."
|
|
|
|
137 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
138 |
otti miekan ristirauvan
|
|
|
|
139 |
tempasi tupesta tuiman,
|
|
|
|
140 |
jonka kuu kärestä päistä,
|
|
|
|
141 |
päivä väskystä välähti
|
|
|
|
142 |
hepo seisokin selällä,
|
|
|
|
143 |
kasi nauku naulan tiestä.
|
|
|
|
144 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
145 |
saneli sanoilla noilla,
|
|
|
|
146 |
lausu noilla luottehilla:
|
|
|
|
147 |
"Käykäämme ulos pihalla
|
|
|
|
148 |
tasarinnan tanterilla."
|
|
|
|
149 |
Hyö käytih ulos pihalla
|
|
|
|
150 |
tasarinnan tanterilla.
|
|
|
|
151 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
152 |
kerran lyvvä leimahutti,
|
|
|
|
153 |
listi kuin naurihin nopoja,
|
|
|
|
154 |
lippasi kuin liinan päitä
|
|
|
|
155 |
pohiolasta poikasija.
|
|
|
|
156 |
Siitä hän astu tietä pikkuruisen,
|
|
|
|
157 |
kävi hän matkoa palasen,
|
|
|
|
158 |
niin näki vihannan saaren,
|
|
|
|
159 |
saaressa vihannan koivun
|
|
|
|
160 |
koivun alla on paasi paksu,
|
|
|
|
161 |
alla paajen kallioinen.
|
|
|
|
162 |
Huomai halkiemen kivestä,
|
|
|
|
163 |
valehviivan kallivasta.
|
|
|
|
164 |
Kirjoitti pilvehen kirian,
|
|
|
|
165 |
miekalla tuliterällä,
|
|
|
|
166 |
kivi katkesi kahekse,
|
|
|
|
167 |
pakahan paasi kolmekse.
|
|
|
|
168 |
Katsoopi kiven rakohon,
|
|
|
|
169 |
siellä kyyt olutta juovat,
|
|
|
|
170 |
mavot viereltä vetävät.
|
|
|
|
171 |
Leikkasi hän piät mavoilta,
|
|
|
|
172 |
katko kaulat kiärmehiltä,
|
|
|
|
173 |
kourin koitteli ovija,
|
|
|
|
174 |
salpoia sanan jväjellä.
|
|
|
|
175 |
Ei salvat sanoista huolui,
|
|
|
|
176 |
lukut ei loihnilla murene.
|
|
|
|
177 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
178 |
kohta lähtikin kotihin,
|
|
|
|
179 |
allapäin, pahoilla mielin.
|
|
|
|
180 |
Tuli lieto Lemminkäini:
|
|
|
|
181 |
"Miks et ottanut minua
|
|
|
|
182 |
kanssasi karehtijaksi,
|
|
|
|
183 |
olis lukut luirahtanut
|
|
|
|
184 |
takasalvat taitahtanut."
|
|
|
|
185 |
Vaka vanha Väinämöini,
|
|
|
|
186 |
saneli sanoilla noilla
|
|
|
|
187 |
lausui näillä luottehilla:
|
|
|
|
188 |
"Ei pahat sanoista huoli
|
|
|
|
189 |
lukut ei loihuilla murene."
|
|
|
|
190 |
Vaka vanha Väinämöini
|
|
|
|
191 |
painu hän sepponsa pajahan.
|
|
|
|
192 |
"Veli Seppo, veikkoseni,
|
|
|
|
193 |
takoja ijänikuini.
|
|
|
|
194 |
Tavoit ennen, tavoit eilen,
|
|
|
|
195 |
tavo nyt tämäki päivä,
|
|
|
|
196 |
tavo miehen tarpehija
|
|
|
|
197 |
tavo tuurija tusina
|
|
|
|
198 |
avaimiia aika kimppu
|
|
|
|
199 |
tavo kuokka kolmihuara,
|
|
|
|
200 |
millä kuun kivestä piässän,
|
|
|
|
201 |
piässän päivän kalliiosta."
|
|
|
|
202 |
Tako Seppo miehen tarpehija,
|
|
|
|
203 |
takohan tuurija tusinan,
|
|
|
|
204 |
avaimiia aika kimpun,
|
|
|
|
205 |
tako hiän kuokan kolmihuaran.
|
|
|
|
206 |
Silloin tunsi Seppo tulovan tuulen
|
|
|
|
207 |
vain ei avun tulenta tuulen,
|
|
|
|
208 |
vain on harmojan havukon;
|
|
|
|
209 |
aukai Seppo akkunansa.
|
|
|
|
210 |
lintu kielellä paneksi:
|
|
|
|
211 |
"Mitäs Seopo siitä luajit,
|
|
|
|
212 |
kutas rautijo rakennat?"
|
|
|
|
213 |
"Tavon kaularenkahija,
|
|
|
|
214 |
tuolla Pohjolan akalla,
|
|
|
|
215 |
millä kiini kytketähän
|
|
|
|
216 |
vuoren vanhan liepejähän."
|
|
|
|
217 |
Louhi Pohjolan emäntä,
|
|
|
|
218 |
pohjan akka harvahammas
|
|
|
|
219 |
jo tunsi tuhon tulevan
|
|
|
|
220 |
hätäpäivän piällä suovan.
|
|
|
|
221 |
Kohosi hän lentämähän
|
|
|
|
222 |
lenti pois hän Pohjolahan.
|
|
|
|
223 |
Johan kuun kivestä piästi,
|
|
|
|
224 |
piästi päivän kallijosta.
|
|
|
|
225 |
Itte hän muuksi muutaltihen
|
|
|
|
226 |
kyhäytyi hän kyyhkyseksi,
|
|
|
|
227 |
lenti poikki Pohjan merta,
|
|
|
|
228 |
sepon Ilmarin pajalla
|
|
|
|
229 |
liitäyty hiän kynnyksellä:
|
|
|
|
230 |
"Oip' on Seppo Ilmarini,
|
|
|
|
231 |
tule nyt k-uta katshomahan,
|
|
|
|
232 |
päivyä tähyäjämähän.
|
|
|
|
233 |
Jo on kuu kaivosta piässyn,
|
|
|
|
234 |
piässyn päivä kallijosta."
|
|
|
|
235 |
Seppo astui pajan ovella,
|
|
|
|
236 |
katso kuu on taivahalla,
|
|
|
|
237 |
näki hän kuun kumottaneeksi,
|
|
|
|
238 |
päiväkullan paistaneeksi.
|
|
|
|
239 |
Siitä hän mäni luokse Väinämöisen
|
|
|
|
240 |
"Tule nyt kuuta katshomahan
|
|
|
|
241 |
päivijä tähäjämähän.
|
|
|
|
242 |
Jo on kuu kivestä piässyn,
|
|
|
|
243 |
piässyn päivä kallivosta."
|
|
|
|
244 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
245 |
pijan pistäyty pihalla,
|
|
|
|
246 |
katsho tarkoin taivahalla:
|
|
|
|
247 |
näki kuun kumottaneeksi,
|
|
|
|
248 |
päiväkullan paistaneeksi.
|
|
|
|
249 |
"Terve kuu kumottaneekse
|
|
|
|
250 |
päiväkulta paistaneekse
|
|
|
|
251 |
Käypä aina aamusella
|
|
|
|
252 |
tämän päiväsen perästä,
|
|
|
|
253 |
tiepä meille tervehyttä,
|
|
|
|
254 |
piaset illalla ilohon.
|
|
|
| |
|