| |
Vanha talonpojan laulu
|
|
| | Kerääjä Aarne Tuomaala s. 1918 v |
|
| | arvoin mekin ansaitsemme Runoratsu tuppaa hieman kompastelemaan eikä kaikki värssyt ole täyteliäitä, mutta joutaapahan säilyä tällaisenaankin. |
|
|
|
4 |
Tarkka talon haltia, hän
|
|
|
|
5 |
ottaa vaarin ajasta.
|
|
|
|
6 |
Tammikuun pakkasella rientää
|
|
|
|
7 |
ulos majasta.
|
|
|
|
8 |
Laittaa rengit aamull' metsään,
|
|
|
|
9 |
jossa talvitöitä tehdään,
|
|
|
|
10 |
halkoja hakataan, hakoja karsitaan,
|
|
|
|
11 |
talossa mitä vaan tarvitaan lalallaa.
|
|
|
|
12 |
Isäntä se kotiin jääpi,
|
|
|
|
13 |
paikatelleen kuitenkin, toimii,
|
|
|
|
14 |
tavaroita käärii kotokomennossakin.
|
|
|
|
15 |
Jollei jaksa edemmäks' liikkuu,
|
|
|
|
16 |
pistää kamaris tupakkaa piippuun.
|
|
|
|
17 |
poltelee sauhuja, haastelee pauhuja
|
|
|
|
18 |
vaimoväen kanssa kotona, lallalaa.
|
|
|
|
19 |
Kun aamusella kiljaiseepi
|
|
|
|
20 |
kotilintu kukkonen,
|
|
|
|
21 |
kellohonsa vilkaiseepi
|
|
|
|
22 |
talon vanha ukkonen.
|
|
|
|
23 |
Ajaa ylös renkilöitä,
|
|
|
|
24 |
käskee tehtä käsitöitä.
|
|
|
|
25 |
Usia laittakaa, vanhoja korjatkaa,
|
|
|
|
26 |
rekiä, ämpäreit', saavia lallalalaa.
|
|
|
|
27 |
Nyt toi laiska rengijuntta
|
|
|
|
28 |
hiljaa ylös kähmiipi,
|
|
|
|
29 |
istualla näkee unta, kaiken
|
|
|
|
30 |
pyhteen kenkiipi.
|
|
|
|
31 |
Hakee sukkaa, saapastansa,
|
|
|
|
32 |
löytää yhden paikastansa.
|
|
|
|
33 |
Illalla viskannu, penkin alle
|
|
|
|
34 |
paiskannu, märkinä sieltä ne löytää
|
|
|
|
35 |
nyt, lallalaa.
|
|
|
|
36 |
Vaan renki kun on uskollinen,
|
|
|
|
37 |
isäntä kutsuu kamariin
|
|
|
|
38 |
ja ottaa napsun oivallisen
|
|
|
|
39 |
itsellensä ensiksi.
|
|
|
|
40 |
Kaataa sitten yhtähaavaa,
|
|
|
|
41 |
kaksi ryyppyy rengin naamaan,
|
|
|
|
42 |
toimekas, joudukas, vilpas ja
|
|
|
|
43 |
valpas, renki on vahva ja
|
|
|
|
44 |
voimakas, lallallaa.
|
|
|
|
45 |
Emätäs e työnsä antaa
|
|
|
|
46 |
tyttärell' ja piioille,
|
|
|
|
47 |
hamput, harjat edes kantaa,
|
|
|
|
48 |
käskee istuu rukille.
|
|
|
|
49 |
Itse akka astuu aittaan,
|
|
|
|
50 |
kalat, leivät pöydään laittaa.
|
|
|
|
51 |
Lallallala lallallaa lallallala
|
|
|
|
52 |
lallallaa.
|
|
|
|
53 |
Kun tulee kevät, loppuu talvi,
|
|
|
|
54 |
alkaa touonkylvöajat.
|
|
|
|
55 |
Piiat sekä rengipojat,
|
|
|
|
56 |
perkaleepi pellon ojat.
|
|
|
|
57 |
Pyörtänöt hyvät ja ojat
|
|
|
|
58 |
on syvät, siementä puuttuupi
|
|
|
|
59 |
vain pellosta, lallaa.
|
|
|
|
60 |
Isäntä itse parhain tietää,
|
|
|
|
61 |
koska kylvön alottaa,
|
|
|
|
62 |
aamulla nousee sangen varhain,
|
|
|
|
63 |
siemennet peltoon hajoittaa.
|
|
|
|
64 |
Herneet ensin maahan heittää,
|
|
|
|
65 |
joista syksyllä saataan keittää.
|
|
|
|
66 |
Pavut ja potaatit,
|
|
|
|
67 |
syötävät ovatkin suloisessa
|
|
|
|
68 |
Suomenmaassa, lallallaa.
|
|
|
|
69 |
Isäntä se talon antaa,
|
|
|
|
70 |
tyttärelleen ja vävylle.
|
|
|
|
71 |
Kun ei ole talos' velkaa, kyllä
|
|
|
|
72 |
vävyn tulla kelpaa
|
|
|
|
73 |
Isäntä sen itse ties' kuik'
|
|
|
|
74 |
vävy vastaanotetaan.
|
|
|
|
75 |
Hevonen tallihin, sulhanen
|
|
|
|
76 |
kammariin sievästi sisälien saatetaan,
|
|
|
|
77 |
lallallallaa.
|
|
|
|
78 |
Emäntä se rikkaan viisin vävyn
|
|
|
|
79 |
vastaan ottaapi.
|
|
|
|
80 |
Kahvipannun pistää piisiin,
|
|
|
|
81 |
joka kirkkasti hohtaapi.
|
|
|
|
82 |
Kaataa teetä hopiakannuun,
|
|
|
|
83 |
siankingun paistinpannuun, lallallaa.
|
|
|
|
84 |
Kuulepas siis vävypoika,
|
|
|
|
85 |
mitä sanon sinulle.
|
|
|
|
86 |
Ei oo tielläs vanhat vaarit,
|
|
|
|
87 |
maksakaa siis minulle.
|
|
|
|
88 |
Vävy talon vastaan ottaa,
|
|
|
|
89 |
maksaa pojan rahalla.
|
|
| | näitä muisteli Aarne Tuomaala Kauhava Karvala. |
|
|
| |
|