| |
Balladi Kauniista Kaarinasta
|
|
| | On kansanlaulun tapaan laulettu laulu Pyhäjokilaaksossa ja erikoisesti Kärsämäellä. Laulun olen kuullut neiti Hilma Mämmen laulavan. Laulaja oli v:na 1906 noin 25-vuotias ja hyvä muistamaan kaikkia kansanlauluja, mm. rosvo Perttusesta, Isontalon-Antista, Rannanjärvestä y.m. En tiedä, onko tämä balladi Kauniista Kaarinasta ollut painettuna vihkosena, mutta otaksun, että se on kulkenut "suusta suuhun" kansanlaulun tapaan koska sitä monet muutkin kuin mainittu Hilma Mämmi lauloivat. Mainittu laulaja meni Amerikkaan v. 1907, mutta laulu jäi mieleeni koska sitä kuulin myöhemmin laulavan mm. uudistilallisen Heikki Piipon, asuva Kärsämäen Saviselän kylässä. |
|
| | Kaunis Kaarina-balladin sanat kuuluvat: |
|
|
|
4 |
Kaarin pieni neitonen yleni kotonaan.
|
|
|
|
5 |
Hän oli kaunis, ihana kuin kukka konsanaan.
|
|
|
|
6 |
Häntä hellin hoivattiin pelvossa Jumalan,
|
|
|
|
7 |
ja siksipä hän sydämen sai puhtaan, ylevän.
|
|
|
|
8 |
000
|
|
|
|
9 |
Sodassa sitten sortuivat Kaarinan vanhemmat
|
|
|
|
10 |
ja Kaarinan, orvon, hovihin kuninkaan hakivat.
|
|
|
|
11 |
Siellä hän päivän säteenä herätti huomion,
|
|
|
|
12 |
ja kuningattareltaan sai hän suuren suosion.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Häntä Kaarin aina palveli kuin omaa äitiään
|
|
|
|
15 |
ja lauloi tälle iltasin kauniita laulujaan.
|
|
|
|
16 |
Niin kului aika verkalleen ja Kaarin kasvoi niin,
|
|
|
|
17 |
että häntä myöskin hovissa kauniiksi mainittiin.
|
|
|
|
18 |
Sen huomas myöskin kuningas ja alkoi tuumimaan:
|
|
|
|
19 |
Mitenkä saisi Kaarinan syntihin lankeemaan?
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Kerran tuli kuningas Kaarinan kamariin
|
|
|
|
22 |
ja sulki tytön syleilyyn ja loihe lausumiin:
|
|
|
|
23 |
Kaarin pieni neitonen tuletkos minulle,
|
|
|
|
24 |
niin kultanauhan hohtavan mä annan sinulle.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Kaarin tempas itsensä pois sylistä kuninkaan
|
|
|
|
27 |
ja silmät säihkyvinä hän loihe lausumaan:
|
|
|
|
28 |
En huoli helminauhoistas, en huoli ollenkaan,
|
|
|
|
29 |
ne anna puolisollesi, se kunniasi sun!
|
|
|
|
30 |
Sinä olet edes Jumalan valan avion vannonut,
|
|
|
|
31 |
ja kuningattarellesi lemmen kaiken luvannut.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Mua äiti aina opetti Jumalaa pelkäämään
|
|
|
|
34 |
ja siveästi, nöyrästi, elon vuodet elämään.
|
|
|
|
35 |
Siks' en voi syntiin langeta ja vihoittaa Jumalaa
|
|
|
|
36 |
jota tulee aina sinunkin, kuninkaan, kumartaa.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Kuningas ei hellitä, hän jatkaa edelleen;
|
|
|
|
39 |
ja kamarineidon etehen lankeepi polvilleen.
|
|
|
|
40 |
Kaarina hänet nostavi sohvalle istumaan
|
|
|
|
41 |
ja rukoileepi tätä nyt luotaan poistumaan.
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
Synnin lieskat silmissään kuningas sanelee,
|
|
|
|
44 |
ja rakkautta piikasen nöyränä anelee:
|
|
|
|
45 |
Kaarin pieni neitonen tuletkos minulle
|
|
|
|
46 |
niin silkit, kullat kaunihit mä annan sinulle.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
En huoli syntisilkistäs, en kultakoruistas,
|
|
|
|
49 |
ne anna puolisollesi se kunniasi sun!
|
|
|
|
50 |
- Kaarin pieni neitonen tuletkos minulle,
|
|
|
|
51 |
niin puolet valtakunnastan mä annan sinulle!
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
- En huoli valtakunnastas, en huoli ollenkaan,
|
|
|
|
54 |
se anna puolisollesi se kunniasi sun.
|
|
|
|
55 |
- Kaarin kaunis neitonen nyt sanon sinulle,
|
|
|
|
56 |
sä kuolet ennen ellet tule minulle!
|
|
|
|
57 |
000
|
|
|
|
58 |
- Ei kuolema mua pelolta, mutt' synti peloittaa,
|
|
|
|
59 |
pyövelisi neitsyen saa minussa teloittaa.
|
|
|
|
60 |
- Kaunis, tyhmä tyttönen ellet tule minulle,
|
|
|
|
61 |
piikkitynnyrissä mä annan kuolon sinulle.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Nyt tule heti vierellein ja lemmi minua,
|
|
|
|
64 |
niin aina olen palvova rakkaana sinua!
|
|
|
|
65 |
Kaarina pysyy kylmänä ja vaipuu rukoukseen,
|
|
|
|
66 |
pyytäen sielun hädässään Herraa avukseen.
|
|
|
|
67 |
000
|
|
|
|
68 |
Nyt julmistuupi kuningas ja huutaa miehilleen:
|
|
|
|
69 |
- Piikkitynnyrihin tää, portto heti heittäkää!
|
|
|
|
70 |
Ja tynnyri pyörimään alas järveen laskekaa,
|
|
|
|
71 |
ja potkut monet tytölle lisäksi antakaa!
|
|
|
|
72 |
000
|
|
|
|
73 |
Miehet tytön mukanaan ulos raahaavat,
|
|
|
|
74 |
ja piikkitynnyrihin nyt hänet kamalaan sulkevat.
|
|
|
|
75 |
Tyttö yhä rukoilee Herraa avukseen
|
|
|
|
76 |
ja pyytää kurjan sielunsa kutsua Taivaaseen.
|
|
|
|
77 |
000
|
|
|
|
78 |
Pian itku vaimentuu ja tuskat loppuvat,
|
|
|
|
79 |
kun piikit monet, terävät uhria viiltävät.
|
|
|
|
80 |
Niin tynnyri nyt vyörymään alas mäeltä pantihin
|
|
|
|
81 |
ja Kaarin siellä sisällä silpoutui paloihin.
|
|
|
|
82 |
000
|
|
|
|
83 |
Mutta kaks' enkeliä Taivaasta lensi linnun hahmossa
|
|
|
|
84 |
ja sielun kauniin Kaarinan veivät kotiinsa.
|
|
|
|
85 |
Kuningas näki enkelit ja kauhistui niitä niin,
|
|
|
|
86 |
että tuli hulluksi aikoihin ikuisiin.
|
|
|
|
87 |
000
|
|
|
|
88 |
Hän huutaa nytkin tuskissaan ja katuu tekoaan
|
|
|
|
89 |
se itku, parku, tuskainen ei lopu milloinkaan.
|
|
|
|
90 |
Hän lailla julmain petojen linnassa mellastaa
|
|
|
|
91 |
häntä kukaan ei voi lohduttaa, ei löydy auttajaa.
|
|
|
|
92 |
000
|
|
|
|
93 |
Hänet muuriin kiinni muurattiin, pää jäi vain näkymään.
|
|
|
|
94 |
Siihen ruokaa, vettä annettiin, käski kuningatar niin
|
|
|
|
95 |
ettei rakas miehensä menis muurissa näännyksiin.
|
|
|
|
96 |
Mutta Herran pyhää ehtoollista saa vanki odottaa
|
|
|
|
97 |
niin kauan kuin Enkelit hänet piinasta vapauttaa.
|
|
| | Laulun sävel oli kaihoisa ja surunvoittoinen, mutta sen säveltä en enään muista koska en ole erikoisen musikaalinen. Mahdollisesti jossakin Pyhäjokilaakson talossa elää vielä sellainen vanhus joka muistaa laulun sävelenkin. Ja onpa olemassa sellainenkin mahdollisuus, että sävel on pantu muistiinkin. |
|
|
| |
|