| |
Vanha kehtolaulu Pohjois-Pohjanmaalta
|
|
| | Vielä viime vuosisadan loppupuolella oli maakunnassamme yleisenä tapana, että lasta narrattiin kehdossa liekutamalla ja lauluja laulamalla unten maille. Ellei ollut erikoista lapsenpiikaa tai lasta hoitamaan kelpaavaa vanhempaa siskoa, liekutti kätkyttä äiti jalkansa avulla samalla kun kutoi sukkaa ja lauloi kehtolauluja. Niitä oli useita, kuten laulu "Kauniista Kaarinasta", katkelmia Kalevalan lauluista ja laulu "Orpotytöstä taivaassa". Viimeksi mainittu kehtolaulu lienee ollut yleisin samalla kun se kehdossa, nukkuvan esim. kolmivuotiaan pojan jo sai ajattelemaan menneitä aikoja. Laulun "Orpotyttö taivaassa" olemme muistiimme saanut äidiltämme hänen liekuttaessaan nuorempaa siskoamme unten maille. Sivumennen on sanottava, että kätkyt piti vielä 50-vuotta. sitten olla joka talossa, samoin rukki, kangaspuut ja niisikokoelmat aina rökökankaan kutomiseen saakka. Mainittu laulu kuuluu: |
|
|
|
3 |
Venäläinen verikoira,
|
|
|
|
4 |
tappo isän, tappo äidin,
|
|
|
|
5 |
tahtoipa minutkin tappaa.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Minä pääsin aijan päälle,
|
|
|
|
8 |
aita kaatui kahen puolen.
|
|
|
|
9 |
Minä lennin lepikkoon,
|
|
|
|
10 |
lepikko mulle sauvan antoi,
|
|
|
|
11 |
sauva minut tielle saattoi,
|
|
|
|
12 |
tie minut taloon johti.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Siellä oli emännät leipomassa,
|
|
|
|
15 |
tyttäretkin taputtamassa.
|
|
|
|
16 |
Emäntä mulle kakun antoi,
|
|
|
|
17 |
minä kakun vaivaiselle.
|
|
|
|
18 |
Vaivanen mulle Kost' Jumalan,
|
|
|
|
19 |
minä Kost' Jumalan kokolle
|
|
|
|
20 |
kokko mulle korjat siivet.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Niillä lentää leuhottelin
|
|
|
|
23 |
yheksän meren yli
|
|
|
|
24 |
sekä puolen kymmenettä.
|
|
|
|
25 |
Siellä oli punaiset puut,
|
|
|
|
26 |
siellä siniset maat.
|
|
|
|
27 |
Siellä talot taivahaiset
|
|
|
|
28 |
kartanot kaikki kaunokaist.
|
|
|
|
29 |
Oli oviseinä osmon luista
|
|
|
|
30 |
peräseinä peuran luista,
|
|
|
|
31 |
sivuseinät sirkan luista.
|
|
|
|
32 |
karsiseinä kappeen luista.
|
|
|
|
33 |
Lattia lasista ladottu.
|
|
|
|
34 |
katto kullasta kudottu.
|
|
|
|
35 |
Akkunat antoi kaikkialle,
|
|
|
|
36 |
niin alahalle kuin ylähälle.
|
|
|
|
37 |
Oli siellä kaunis kamarikin
|
|
|
|
38 |
hopealta hohtavainen.
|
|
|
|
39 |
Oli untuvainen vuode siellä
|
|
|
|
40 |
pehmoinen ja lämmin vielä.
|
|
|
|
41 |
Siinä Maaria makaisi,
|
|
|
|
42 |
tinarinta riukutteli.
|
|
|
|
43 |
Mulleppa se laulun lauloi
|
|
|
|
44 |
jolla heti uneen pääsin.
|
|
|
|
45 |
Unessa minä elon elin
|
|
|
|
46 |
onnenmaahan orpo tulin.
|
|
|
|
47 |
Siellä sorrettu ei ketään
|
|
|
|
48 |
kaikki veljinä sai elää.
|
|
|
|
49 |
Siellä rauhaa, onnenmaan
|
|
|
|
50 |
me saatiin elää ainiaan.
|
|
|
|
51 |
Kyyneleet vaan juoksi meiltä
|
|
|
|
52 |
kun näimme maamme pyöveleitä,
|
|
|
|
53 |
jotka surmas siskojamme
|
|
|
|
54 |
sekä meidän äitejämme.
|
|
|
|
55 |
Tappoivat myös taatot meiltä,
|
|
|
|
56 |
siskot, veljet myöskin heiltä,
|
|
|
|
57 |
sukulaiset suurimmatkin
|
|
|
|
58 |
heimolaiset pienimmätkin.
|
|
|
|
59 |
Talot polttivat poroksi
|
|
|
|
60 |
kylät, kirkot raunioiksi.
|
|
|
|
61 |
Karjaan tappoivat katalat,
|
|
|
|
62 |
viljan ryöstivät pakanat.
|
|
|
|
63 |
Orjiks' ottivat omaisemme
|
|
|
|
64 |
ruoskivat heitä sitä ennen.
|
|
|
|
65 |
Vanhukset polttivat, poloiset,
|
|
|
|
66 |
meidän julmat raakalaiset.
|
|
|
|
67 |
000
|
|
|
|
68 |
Mutta minä olin onnellisna
|
|
|
|
69 |
tähtitarhojen takana.
|
|
|
|
70 |
Siellä elin enkelinä
|
|
|
|
71 |
vailla maitten pahuuksia.
|
|
|
|
72 |
000
|
|
|
|
73 |
Ihana oli siellä olla
|
|
|
|
74 |
enkeleitten kultamailla.
|
|
|
|
75 |
Sinne mulla mieli palaa,
|
|
|
|
76 |
sinne aatokseni halaa
|
|
|
|
77 |
Siispä, lapsenikin saatan
|
|
|
|
78 |
enkeleitten ihmemaahan.
|
|
|
|
79 |
000
|
|
|
|
80 |
Nuku nyt siis lapsikulta
|
|
|
|
81 |
kun äiti tuutii vaivat sulta.
|
|
|
|
82 |
Kun ei nuku lapsoseni,
|
|
|
|
83 |
toisen laulun laulan vielä.
|
|
|
|
84 |
Kuuntele nyt lauluani
|
|
|
|
85 |
pane umpeen silmäsi.
|
|
|
|
86 |
Laulu on nyt tämänmoinen
|
|
|
|
87 |
entisestään erikoinen.
|
|
| | Sama laulu voiitiin hyräillä toistamiseen ja lopputulos oli, että lapsi nukahti ja meni unten maille tekemään seuraa enkeleille. Lapsen nukuttua sai kätkytkin olla keinumatta äiti sai jättää ''kujelmansa" tehdäkseen senkin seitsemänlaisia emännän tehtäviä. Niihin kuului lehmäin ruokinta ja lypsy, puuron keitto, leivän leipominen, voin kirnuaminen, pyykin pesu ja monet muut tehtävät. |
|
| | Mutta joskus oli sellasiakin aikoja, jolloin ei ollut leipomista hallavuosien tuhotessa viljan, tai vainolaisten vieraillessa maakunnassamme. Mutta siitä huolimatta uskottiin, elettiin ja odotettiin parempaa huomenta ja suvista sunnuntain rauhaa... Olihan kansan sieluun vakautunut ajatus: "Vaikka koittaa eipä hylkää Herra". |
|
| | Hannes Siloranta |
|
| | Liitto?? No 77 Oulu, 20/3 1959 |
|
|
| |
|