| |
Hjalmar ja Hulda
|
|
|
|
2 |
Kukkulalla kaunoisella ennen,
|
|
|
|
3 |
Oli uljas sotasankari.
|
|
|
|
4 |
Muinaisill' ajoilla muistelemme
|
|
|
|
5 |
Nimeltään hän oli Hjalmari.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Puvussansa luanto juhlallinen,
|
|
|
|
8 |
Koristettu kukkaruusuilla.
|
|
|
|
9 |
Sinne saapui impi ihanainen
|
|
|
|
10 |
Hjalmarille, rakas, Huldansa.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Onnellisna elelevi Hjalmar,
|
|
|
|
13 |
Sen suven sulon, kanssa Huldansa
|
|
|
|
14 |
Waan sanoma kun kutsuu hänet sotaan,
|
|
|
|
15 |
Hänen täytyy jättää rakkaan Huldansa.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Kyynelsilmin siinä seisoi Hulda,
|
|
|
|
18 |
Sen posket ruusun kukan kaltaiset.
|
|
|
|
19 |
Hjalmar sulki sylihinsä Huldan
|
|
|
|
20 |
Ja suuteli pois poskilta kyyneleet.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Älä hylkää oma rakas Huldan,
|
|
|
|
23 |
Sen ma sulta viälä pyytäisin
|
|
|
|
24 |
Waan vannostas sun rakkautes multa,
|
|
|
|
25 |
Ett omani oot oleva ijäti.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Aurinkoinen armas poijes laski
|
|
|
|
28 |
Vaan kuutamolla he istui siällä vaan.
|
|
|
|
29 |
Viäl laaksot, ruahot, nurmi vihannoipi,
|
|
|
|
30 |
Kun kaksi rakast' erosivat toisistaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Wuaret viärinnehet oli taasen,
|
|
|
|
33 |
Kun Hjalmar se palas' sorasta
|
|
|
|
34 |
Rakkauren toiveet syrämmessään
|
|
|
|
35 |
Taas kohrata tuan rakkaan Huldansa.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Tapasi hän ystävänsä vanhan.
|
|
|
|
38 |
Kysyi siltä heti kiireesti:
|
|
|
|
39 |
"Kuullut ootko, kussa on mun Huldan,
|
|
|
|
40 |
Rakkaus se täyttää rintani.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Rohkeasti Hjalmarille vastas:
|
|
|
|
43 |
"Sen ma sulle toren sanelen,
|
|
|
|
44 |
Ett' Huldasi on toisen morsianna
|
|
|
|
45 |
Hän otti miähen rikkaan ja uijahan."
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Rohkeasti Hjalmar nyt astuu
|
|
|
|
48 |
Sisälle saliin sotilaspuvussaan.
|
|
|
|
49 |
Morsiaimen ruunuun kiini tarttuu,
|
|
|
|
50 |
Sen repäs' pois ja Hulda vaaleni.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Sulhanen se tarttuu miakkahansa,
|
|
|
|
53 |
Sill' Hjalmaria kualettaaksensa.
|
|
|
|
54 |
Waan Hjalmar se vastas' miakallansa,
|
|
|
|
55 |
Ett' molempien vuas' veri rinnastansa.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Oi, miksi petin Hjalmarin ma raukka.
|
|
|
|
58 |
Tuntoni ei anna lepoa.
|
|
|
|
59 |
Päivän päästä kuali Hulda kanssa,
|
|
|
|
60 |
Waan kuitenkin he ovat haurassa kihloissa.
|
|
|
| |
|