| |
Saida ja Rikhard
|
|
|
|
2 |
Ol' kesäilta tuoll' meren rannall',
|
|
|
|
3 |
kun impi ihana hiljaan käy.
|
|
|
|
4 |
Vaan mitä mahtaa hän ajatella.
|
|
|
|
5 |
Hän katsoo: vedell' pien ruuhi käy.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Siell' nuorukainen niin uljas, kaunis
|
|
|
|
8 |
ruuhesta rannalle rientävi.
|
|
|
|
9 |
Ja tytön tummat silmät säihkyi,
|
|
|
|
10 |
kun nuorukaistä hän katsahti.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Oi, Saida kallis mun punaruusun'
|
|
|
|
13 |
sain vihdoinkin sinut tavata.
|
|
|
|
14 |
Näin Rikhard lausui ja suudelmansa
|
|
|
|
15 |
hän Saidan huulille painaa saa.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Oi, Rikhard, näin nyt Saida lausui:
|
|
|
|
18 |
Et usko kuin sua rakastan.
|
|
|
|
19 |
Vaan sen voit uskoa, kun kerron sulle,
|
|
|
|
20 |
kuin äsken äitini petin mä.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Näin hälle lausui: Mä mennä tahdon
|
|
|
|
23 |
isäni hautaa koristamaan.
|
|
|
|
24 |
Vaan tänne riensin sun sylihisi
|
|
|
|
25 |
puhtainta onnea nauttimaan.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Niin tuli ilta, ei Rikhard kuulu,
|
|
|
|
28 |
vaan oudon kirjeen jo Saida saa.
|
|
|
|
29 |
Hyvästi Saida, mun vanhempani
|
|
|
|
30 |
mua kotiin ankarast kiiruhtaa.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Minä ylhäisen olen kreivin poika,
|
|
|
|
33 |
sinä kalastajan tyttö vaan.
|
|
|
|
34 |
Mä sua lemmin, mun kallis helmi,
|
|
|
|
35 |
vaan omakseni en sua saa.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Oi, Saida, kallis mun punaruusun
|
|
|
|
38 |
En unhoittaa sua koskaan voi,
|
|
|
|
39 |
vaan sua pyydän ja rukoilen
|
|
|
|
40 |
oi, Saida, unhoita Rikhard pois.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
- - -
|
|
|
|
43 |
vaan Saidan ruumis kuin valkolilja
|
|
|
|
44 |
meren rannalla keinuaa.
|
|
|
| |
|