JR 75249

j75249
Etelä-Karjala — Kivennapa
Seppänen, Hilma
1955

Metadata

COL: Hilma Seppänen
ID: 75249
INF_CTX: Ida Seppänen, s. 1897 Polviselällä. Kuullut nuorena.
INF_NAME: Ida Seppänen
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Kivennapa,
LOC_VIL: Ylentelä.
SGN: 1494.
TMP: 1955.

Kaarlo ja Kerttu
     2  Nyt aijon minä laulella
     3  kahdesta nuorukaisesta.
     4  Kun rakkauden tähden taas
     5  on tullut kahden kuolema
     6  000
     7  Se Saksalainen maalari
     8  manttaali taidesankari,
     9  Kaarlo se oli nimeltään
     10  kaunis ja nuori ijältään.
     11  000
     12  Hän vaik oli taidemaalari
     13  tunnoton oli kuitenkin.
     14  Ei tunto häntä soimannut
     15  vaik neidon oli vietellyt.
     16  000
     17  Kaarlo oli jäänyt orvoksi
     18  vanhemmiltaan pieneksi.
     19  Hän asui setänsä talossa
     20  ja harjoitteli taidetta.
     21  000
     22  Setällä tytär ainoa
     23  kaunis kuin kukka kedolla.
     24  Kerttu se oli nimeltään
     25  seitsemäntoist oli ijältään.
     26  000
     27  Nyt nuorukaisten rinnassa
     28  rakkaus sytty palava.
     29  Että he liiton solmivat
     30  sydämet yhteen sulkivat.
     31  000
     32  Se päivä oli todella
     33  juhlallista laatua.
     34  Kun Kaarlo kultasormuksen
     35  nyt painoi Kertun sormehen.
     36  000
     37  Valan he kalliin vannoivat
     38  nimessä pyhän taivahan,
     39  ettei heitä eroita elämä
     40  eikä kuolema.
     41  000
     42  Näin Kaarlo sanoi Kertulle
     43  viattomalle neidolle
     44  oi minun oma Kerttuni
     45  mun osani ja onneni.
     46  000
     47  Sinua tahdon rakastaa
     48  ja sinun aina omistaa.
     49  Sen Elben virta vahvistaa
     50  ja taivaan tähdet todistaa.
     51  000
     52  Vaan rakastikos todella
     53  Kaarlo noin nuorta Kerttua.
     54  Niinkuin hän oli luvannut,
     55  lehmuksen alla vannonut.
     56  000
     57  Nyt Kaarlo kauas matkusti
     58  ja opintojaan harjoitti.
     59  Vaan Kerttu yksin huokaili
     60  ja Kaarloansa kaipaili.
     61  000
     62  Mutta Kaarlo oli kokonaan
     63  jo unhoittanut valansa.
     64  Ei enää tule kirjettä
     65  Kertulle hältä yhtäkään.
     66  000
     67  Nyt Kertun suru eneni
     68  kun isä hälle saneli
     69  Sul on jo uusi sulhanen
     70  poika nuori ja iloinen.
     71  000
     72  Kaino kun oli luontonsa
     73  ei voinut mitään vastata.
     74  Niin uusi liitto solmittiin
     75  vaan vanhaa neito kaipasi.
     76  000
     77  Hääpäivä pian läheni
     78  sen uusi sulho määräsi.
     79  Vaan vanhaa neito kaipasi
     80  ja tulevaksi odotti.
     81  000
     82  Hääpäivä oli huomenna
     83  kun Elben virran rannalla
     84  taas Kerttu yksin käveli
     85  ja Kaarloansa kaipaili.
     86  000
     87  Oi olisinko pettäjä,
     88  vaikka mun jätti ystävä.
     89  Hänet mä tahdon omistaa
     90  en elossa vaan kuolossa.
     91  000
     92  Hän näki myös sen lehmuksen
     93  ja muisti kun sen siimekseen.
     94  Hän Kaarlon kansa istahti
     95  ja pyhän liiton vahvisti.
     96  000
     97  Silmänsä melkein musteni
     98  kun valaansa hän muisteli.
     99  Oi menisinkö toiselle,
     100  kun lupasin jo Kaarlolle.
     101  000
     102  Puistossa Kerttu käveli
     103  sillalla siellä asteli.
     104  Sillalta jokeen hyppäsi
     105  niin aallot neidon hautasi.
     106  000
     107  Näin Kerttu päätti päivänsä
     108  täten hän vietti häitänsä.
     109  Sen teki Kaarlon kavaluus
     110  sydämensä häjjy viekkaus.
     111  000
     112  Kun Kaarlo vihdoin palasi
     113  kuolleena Kertun kohtasi.
     114  Vaan ei hän siitä välitä
     115  kun sydän on vaan kylmänä.
     116  000
     117  Ei se häntä liikuta
     118  sydän kun kivikovana.
     119  Iloja rupes etsimään
     120  ja irstaisesti elämään.
     121  000
     122  Oli taas ilta ihana
     123  kun Kaarlo käveli katua
     124  Muistellen ilopaikkoja
     125  ja hupaisia seuroja.
     126  000
     127  Hämmästys Kaarlon valtasi
     128  kun kaulassansa huomasi
     129  Ne kylmät käsivarret vaan
     130  ristissä kädet rinnallaan.
     131  000
     132  Hän näki myös sen sormuksen
     133  jonka kerran antoi Kertullen.
     134  Oi koston suurta kovuutta,
     135  voi Kertun uskollisuutta.
     136  000
     137  Ne kädet halasi Kaarloa
     138  vielä useita kertoja.
     139  Eräässä tanssisalissa
     140  ne kuristivat uhrinsa.
     141  000
     142  Nyt laulunikin lopetan,
     143  ja teitä vielä varoitan.
     144  Oi älkää ketään pettäkö
     145  ja surun valtaan jättäkö.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 75243 97 %
JR 18896 49 %
JR 27772 30 %
JR 40779 25 %
JR 07676 16 %
JR 19243 12 %