| |
Veri kivi
|
|
| | Kankasalan pitäjässä, Kuus salossa (nyk salokunta eli saari kylät) oli kaunis impi. Monet oli silla kosijat käynyt. Mutta ei ollut impi, Kaarina nimeltään, halunnut miehelään viälä mennä Kotona kukkana keikkui, Nauraen kosijat pois lähetti. Mitä impi vartoo, kysyttiin. Mistä on saanut ihmeellisen kauneutensa, oli paljo likkoja pitäjässä. Oli kauniitakin röökynöitä ja kovasti viiniä. Mitä varten miähet tota yhtä kärkkyy, vaikka korreeki on. Ja monet alkoikin eppäillä, että noita se on ei ihimisen silimät muutoin noin liesku. |
|
| | Oli sitten Hämmeessä Juhannus messut. Sinne meni ritarit ja Herrat, röökynät ja mamsellit meni joku äveriäs Talon likkakin, meni Kaarinakin, Surmakseen meni. Hovin kommeet Aatelis herrat. Knaapit nimeltään, oli sieällä kanssa, ja heitistä yks. kaikista kommeempi Klaus nimeltään, näki sieällä Kuussalon Kaarinan ja menetti heti sydämmensä tolle korreelle talonpoikas likalle Klaus tuli ratsain Kuussalloon, ja pyysi Kaarinaa vaimokseen. Mutta ylpee aatelis herra, Klaun isä, ei tähän suostu, ja kun ei muu auta, rupes ne syyttämään Kaarinaa noilaks. Mahtava herra haki totistajaks Kaarinan pettyneitä kosio miehiä. Ja asia meni niin, että tuo kahdeksantoistajastaikanen kaunis impi tuomittiin noitana mestattavaksi, Hirveetä oli nählä neilon tuska mestauspaalen vieressä, kun se huusi taivasta ja maata ja merta, tulemaan totistajaks, että hän on syytön, Viimenen huuto nunettomalla /?/ immellä oli, niin totta kun tuntoni on puhdas, pitää tämän kiven aina hikoileman verta, Kankasalan kirkko rakennettiin aikanaan ja Kaarinan mestaus kivi on sen seinäsä, eikä se tänä päivänäkän ole lakannut verta hikoilemasta. |
|
| |
Veri kivi
|
|
| |
Kuussalon Kaarina
|
|
|
|
6 |
Kaunis Kaarina Kuussalon kukkanen,
|
|
|
|
7 |
nin mummoni kertoili kerta.
|
|
|
|
8 |
Oli kaunis tuuhea tukkainen,
|
|
|
|
9 |
Taru uhkuu syytöntä verta
|
|
|
|
10 |
Tuon kauniin Kaarinan seudullaan,
|
|
|
|
11 |
moni noidaksi alkoi luulla,
|
|
|
|
12 |
niin loihti hän miehet katseellaan
|
|
|
|
13 |
taru neidon on hirveä kuulla.
|
|
|
|
14 |
000
|
|
|
|
15 |
Hovin aateli Knaapeista uljain Klaus,
|
|
|
|
16 |
näki impyen messuilla kerta.
|
|
|
|
17 |
Klaus ratsasti kirkolta Kuussalohon,
|
|
|
|
18 |
ken oisi sen saattanut luulla,
|
|
|
|
19 |
Hän aneli immyttä aviohon.
|
|
|
|
20 |
Taru neidon on hirveä kuulla.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Isä Knapin tästä on vimmoissaan,
|
|
|
|
23 |
peris poikani halpaa verta.
|
|
|
|
24 |
Mutta noidan saatan mä syytteeseen
|
|
|
|
25 |
rikos tahrais aatelis-verta.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Kaunis kaarina noitana tuomittiin
|
|
|
|
28 |
ken oisi sen saattanut luulla.
|
|
|
|
29 |
Hän kalevan kankaalla mestattiin,
|
|
|
|
30 |
taru neidon on hirveä kuulla.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Ja mestaus paadella Kaarina huus,
|
|
|
|
33 |
avuks Taivasta maata ja merta.
|
|
|
|
34 |
Oi kohtalon vallat mik onnettomuus
|
|
|
|
35 |
miksi tahdotte syytöntä verta.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Niin totta kun tuntoni puhdas on,
|
|
|
|
38 |
hän huusi jo kuolevan suulla.
|
|
|
|
39 |
Tää paasi mun vertani vuotakoon.
|
|
|
|
40 |
Taru neidon on hirveä kuulla.
|
|
|
|
41 |
Pyövelin paasi paikkansa sai.
|
|
|
|
42 |
Kivikirkkomme seinässä kerta.
|
|
|
|
43 |
Puna paatosen siin olet nähnyt kai
|
|
|
|
44 |
se on kauniin Kaarinan verta.
|
|
|
| |
|