| |
Nauriisilla
|
|
| | Kotiseudullani on tätä leikkiä leikitty vielä niinkin myöhään kuin 1920 luvulla aivan yleisesti aikuistenkin kesken. Sitä on leikitty sellaisiss kokoontumispaikoissa, jossa pidettiin myöskin tansseja ja niin kutsuttuja "lottia, eli arpajaisia. Mutta tavallisin nauriisilla olo, ja yleisin on kuitenkin ollut suuret maalaispirtit. Pitkinä talvisina sunnuntai-iltoina on aina johonkin kokoontunut nuorisoa sekä omalta, että naapuri kyliltä. Siinä on ollut silloin sekaisin sekä talollisten tyttäriä ja poikia, että piikoja ja renkejä leikkimässä ja vanhempaa väkeä katsojina ja tietenkin on aina naurua ja iloa piisannut. Kun näin oli johonkin saatu lupa kokoontua, pyydettiin tietenkin ensin talon hallitusväeltä lupa leikkimiseen. |
|
| | Leikki alkoi siten, että ensin kaikki leikkijät asettuivat seisomaan lattialle kasvavaksi metsäksi. Tässä tietenkin pojat ja tytö useinkin koettivat asettautua jo siten, että jos jollakin oli jokin mieleinen toveri, niin halusivat nämä tulla jo siinä vaiheessa, kun kasken kaataja alkoi heitä kaatamaan, kaatua vierekkäin, ja näin saada jo heti leikin alussa seurustelemiseen tilaisuuden. |
|
| | Kun siis kaikki leikin osanottajat olivat asettuneet kasvavaksi metsäksi, alkoi yksi tai kaksi miestä kaatamaan kaskea, olivat siis hakkaavinaan, ja samalla tietenkin laskettelivat kompiaan. Kun kaski sitten oli kaadettu, annettiin kasken useinkin jonkin aikaa kuivua, ja siksi aikaa vietiin lamput ja kynttilät pois, joten kaadettu kaski sai kuivua pimeässä. Kun sitten kaski oli tarpeeksi kuivunut, (ja kaskipuut saaneet tehdä jo tuttavuutta) alkoi varsinkin katselijoiden kannalta hauskin vaihe, kasken karsiminen. Koska kaadettu ja kuivunut puu ei saanut puhua eikä pukahtaa, heitä sai karsia ja käännellä mielensä mukaan. (Viime vuosisadalla, jolloin naiset vielä yleisesti kulkivat ilman housuja, se lienee ollut joskus hyvinkin riehakasta) Karsimisen jälkeen alkoi sitten vierto, jolloin heitä käänneltiin ja kieriteltiin lattialla edes takaisin. Viertämisen jälkeen koottiin siteen palamattomat "rantteet" ja nosteltiin niitä vierretyn alueen laitamille kasaan. Näin saatu ala oli myöskin kynnettävä. Nyt rupesi joku miehistä hevoseksi, ja toinen uatraksi, kolmas kyntäjäksi, ja näin kynnettiin koko vierretty alue. Uatran vienti aikaan, taas rantteina kootut kävivät lattialle pitkäkseen selälleen. Sitten tuli kylvömies, joka töpeksimällä kylvi nauriin. Jonkin ajan kuluttua kylväjä kävi katsomassa, kuinka nauriit kasvavat, ja jos se näytti kärsivän kuivuudesta, niin otti johonkin kappaan vettä ja siinä vastaa kastelemalla, roiskutteli vastasta vettä naurismaalle, siis toisten päälle. Vähitellen alkoivat nauriit kasvamaan, ihmiset nousivat kyykkysilleen. Halmeenpitäjä kävi katsomassa halmettaan, ja kokeili tuleeko nauriista hyviä ja pirakoeta, loksautti naurista alaleukaan, jolloin kuului loksahdus, ja halmeenpitäja sanoi: |
|
|
|
5 |
"Hyviä nauriita,
|
|
|
|
6 |
pirakoita nauriita".
|
|
| | Jos halmeenpitäjällä sattui kasvavissa nauriissa olemaan oma mielitiettynsä, hän saattoi sanoa tullessaan halmeelle; |
|
|
|
8 |
"Tokkohan vielä piäsöö naarista jälttämää",
|
|
| | jolloin tämä nauris nopeasti kasvoi muita suuremmaksi, ja pääsi halmeenpitäjän "jältettäväks". Koska nauris ei kasvanut ennenkuin pimeän yön aikana, sammutettiin taas valot, ja nauriit jätettiin toviksi kasvamaan pimeässä, jolloin ne kasvoivat niin, että "öhke" kuului. Sitten tuli jonkin ajan kuluttua nauriin nyhtäjat, ja nyhtivät nauriita hiuksista. Nyhtö aikaan tuli myöskin naurisvarkaat, ja alkoivat viedä nauriita. Halmeenpitäjä lähti varkaita takaa-ajamaan, ja sillä aikana tavallisesti hävisivät kaikki nauriit, joten halmeen pitäjä sai itkeskellen poistua halmeeltaan. |
|
|
| |
|