j72296
Peräpohjola — Kittilä
Salminen, Väinö
1904
| 1 | Näin minä vanhan Wainämöisen | |||
| 2 | Tunturivuorta veistävän | |||
| 3 | Kuulin nuoren Joukkamoisen | |||
| 4 | Ilmassa tulta iskevän | |||
| 5 | Minä itse vanha Wäinämöinen | |||
| 6 | Tein harpun hauin luista | |||
| 7 | Kantelon kalan evistä | |||
| 8 | Jolla soitin, kaikki kuulit | |||
| 9 | Ilmassa olijat ja | |||
| 10 | Maassa matelijat | |||
| 11 | Kaikki kuulit sen | |||
| 12 | Vielä vanhatkinl̄ vapisit | |||
| 13 | Ja vuoret tärisit | |||
| 14 | Sittettuli veljen poika: | |||
| 15 | "Minä soitan kanssa kantelollas | |||
| 16 | Vaan ei soitto soitolta tuntunnu | |||
| 17 | Vaikka | |||
| 18 | Soitti että sormet notkuit | |||
| 19 |
Ja päät vapisit (vanhuelta2 sanoi ettei vanhuelta sentään ollut tässä paikkaa Sillä se veljenpoika oli nuori )
|
|||
| 20 | Eikä soitto soitolta tunnu | |||
| Ku se oli soittanu niin lujasti, ne meni venheesee. Ni otti itte vanha Wainämöinen kantelonsa, istu venheeseen että saisit kalakkin kuulla ja rupes soittelemaa ku tuli venheesee ja tulit kaikki kalatki kattelemhaa | ||||
| 22 | Vielä vanhaa Wainämöistä | |||
| Sitte se lähti soutamaa ja veljenpoika oli küllä venhesä ja muori paljo. Laski venhese kantelesa, istu itte soutelemha ja souteli niin että hangat halkeilit | ||||
| 24 | Hangat hanhena pajatit | |||
| Veet rupesti kuohu(maan), tulit venhese, se oli niin väkevä soutamha. | ||||
| Pani nuoret soutamhaa, ku näki ettei vene kestänü | ||||
| 27 | Nuoret souit minkä jaksoit | |||
| 28 | Eikä soutu souulta tuntunu | |||
| Niin se sitte | ||||
| 30 | Istu itte soutelemhan | |||
| Se | ||||
| 32 | Vasta soutu souulle tuntu | |||
| Ja se souti niin lujalle ette vene tuli maale kokonas. Otti harpuns ja alko soittelemhan, soitti itte ja joka | ||||
| 34 | Soitto soitolta tuntu | |||
| 35 | Ja ilo iloksi näkü | |||
| Josta kaikki kalakki tuluit katselemhan | ||||
| 37 | soitantoa Wäinämöisen | |||
| 38 | Vielä kuollehekki kaikki | |||
| nousit katselemha. Vielä partankokki | ||||
| 40 | Homekkallot kellittelit | |||
| 41 | Katselemhaa kultasta | |||
| 42 | Wäinämöisen veisantoa | |||
| Sitte se alko pellamhan kaunihisti vielä | ||||
| 44 | Alko laulaa lapsillekki | |||
| 45 | Pellaella piiskusille | |||
| 46 | Jokka tulit joutusasti | |||
| 47 | Juoksennellen nauru suulla | |||
| 48 | Kuuntelemhan kaunokaista | |||
| 49 | Wäinämöisen laulantoa | |||
| 50 | Ilovirttä viisahinta | |||
| (Sitte se taas lähtee menee aina itte kuki lause): | ||||
| Siellä | ||||
| 53 | Itteki viimein ilahtui | |||
| 54 | Kuin lapset lauloit iloisesti | |||
| 55 | Hüpellen ja kiittäellen | |||
| 56 | Näessäns vanhaa Wäinämöistä | |||
| 57 |
Jok3 Lapset olit maanehet maanki povessa
|
|||
| 58 | Hauvoissanki lepäelhet | |||
| Sitte se lähti ku se oli ilossaas itte kävelemhän - se oli venhes valkamass. Siitä ku lähti kulkemaha, ni vanhat ämmät juovattivat (= seurasivat Wäinämöistä) ja vielä neki nuoreksi tulit kuullessaas vanhaa Wäinämöistä ja ilosta hüppelit ja tanssailit peräsä. | ||||
| 60 | Ämmät niin suovuit ette vaaiskelit | |||
| 61 | kotians vaikk olit kuolleit olleet | |||
| 62 | Mutta ei vanha Wäinämöinen, | |||
| 63 | Tükännü tüttäristä, | |||
| 64 | Ämmistäkään älünnü, | |||
| 65 | Mutta soitti suoranansa, | |||
| 66 | Ilovirttänsä veteli | |||
| 67 | - - - | |||
| 68 | - - - | |||
| Lauloi ne paikat mitkä muisti runomuodossa ja jotka ovat tässä aina eri riville merkityt lauletut säkeet, muun kertoi hän suorasanaisessa muodossa | ||||
|
1
Ei muistanut oliko vanhat tai vaarat 2 sanoi ettei vanhuelta sentään ollut tässä paikkaa Sillä se veljenpoika oli nuori 3 Lapset | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| JR 51663 | 13 % |
|
| SKVR X2 5190. | 10 % |
|
| SKVR VI1 57. | 63 % |
|