Metadata

COL: Kaarina Salminen
ID: 71983
INF_CTX: Iivana Volotinen, 40-vuotias.
INF_NAME: Iivana Volotinen
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Ilomantsi,
LOC_VIL: Megrijärvi.
SGN: f) 2.
TMP: 1927.

    1  Jeremia, kuulu mies,
    2  Pojan nimi Oleks Poussei,
    3  Läksi neitoa noutamahan
    4  Puolisoksi itsellensä
    5  Kuulu tyttö kummallinen
    6  Kaiken kansan kaunehimpi
    7  Anni Ivanoi nimeltä
    8  Rikkahinta, rohkehinta
    9  Kansan kaiken kaunehinta
    10  Oleks ei ois ottanunna
    11  Morsianta itsellensä.
    12  Toatto alko tuumaella,
    13  Mitäs poikan pahoillas oot
    14  Alla päin, pahoilla mielin,
    15  Huuli hymyellen.
    16  Laitto viestin Ivanollen:
    17  "Me tulemme kosillen teille,
    18  Kuuluu neittä kuulustammaa."
    19  Ivanoi itse virkko,
    20  Laitto viestin Oleksille:
    21  "Laita reki rautakaplas,
    22  Kullasta pane korjat,
    23  Jolla tulet meitä käymään,
    24  Kohta kottiis hakemaan."
    25  000
    26  Siitä Oleks, oiva poika
    27  Tuli Annin aitan taakse,
    28  Pyrkiipi portista pihahan
    29  Annin luokse aivan kohta
    30  Anni kahtoovi kaivollen
    31  Oleks on meillen tullut,
    32  Meillen tullut tuttavaks
    33  Kulta korja, korree kaunis
    34  Millä minut viiään tästä
    35  Jeremian Jeuhon luokse
    36  Siin on häitä vietetähän
    37  Pitoja suuria pitetäh.
    38  Häät on pietty, meiän muistoks,
    39  Suuret piot kansan kuuluks.
Rupesivat muotak vierekkäit
Jeremia näet väkipakolla naitti Oleksin. Oleks ei siihen asti tiennyt mitään naisesta, siihen astik ei ikinä. Ja sitten ei nähty Oleksia nauramassa ei milloinkaan nuoruuen aikana. Taatto tuumasi, että Oleks on pahoillaan, kun ei saa kosia Anni Ivanoita, ka läks Oleks pihallen käymään. Morsiin sanoi: "Minnesinä lähet?" Oleks vastas: "Minä käyn pihalle." - "Sinäpä minun petät", morsii tuumas. Oleks otti mustan silkin kaulastansa ja sano: "Jos minä sinun petän, muuttukaa musta silkki valkeeks," ja otti sormestaan kulta sormuksen ja sano: "Muuttukoon kulta vaskeks, jos minä sinun petän." Tähän Oleks läks pihalle eikä tullut takaisin morssiimen luo. Oleks oli hyvin jumalinen mies, kaikesta kansasta hyvin kumma. Oleks meni luostariin munkiks. Luostaria suareen rakennettiin. oleks?? huuti yli lahen saareen. "Tuokoo hyvät vättöit venettä, hän nyt tulloo manasterin pohjas laittammaa. Sieltä vastas toinen munkki eli vättöi luostarin pohjalta: "Jos olet oikea jumalan palvelija tule. Ota rannalta litteä kivi ja tule sillä lahesta yl'." Oleks otti kiven litteen, sillä kulki yli lahen. Kun mäni monasterin pohjan rakennukselle, hänelle annettiin huonoin hevone, vaan se veätti sillä kaikkein vahvemmat kuormat. Sitte kun monaster saattiin valmiiks, niin hällen annettiin kaikkein huonoin hammar, missä molliit, ja huonoimmat tulet valoaineeks, vaan hän ei niitä milloinkaan sytyttän tulleen, sillä jumala tulet. - - -
/Käsikirjoituksessa vielä useita sivuja suorasanaista tekstiä, jota ei tähän kopioitu./