| |
Jaakon ja Marian laulu
|
|
|
|
2 |
Nyt aion minä kertoa
|
|
|
|
3 |
kahesta nuorukaisesta,
|
|
|
|
4 |
jotka lapsuutestaan tunsivat
|
|
|
|
5 |
ystäviksi toinen toisensa.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Se poeka oli Jaakko nimeltään
|
|
|
|
8 |
ja renki köyhä arvoltaan
|
|
|
|
9 |
ja se neiti oli Maria
|
|
|
|
10 |
rikkahan talon lapsia.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
He teki liiton keskenään,
|
|
|
|
13 |
ettei he ennen eriä,
|
|
|
|
14 |
ennenkuin kutsuu kuolema
|
|
|
|
15 |
luoksensa heität olemaan.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Kun isä tämän kuulta sai,
|
|
|
|
18 |
että liitto heillä oli vakava,
|
|
|
|
19 |
niin kutsui Marian luoksensa
|
|
|
|
20 |
ja sanat hälle lausui näin:
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
"En anna teille talova,
|
|
|
|
23 |
enkäpä myöskään rahoja.
|
|
|
|
24 |
Niitä en anna rengille,
|
|
|
|
25 |
se ompi totuus vakava."
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
"En tahto teitän talova,
|
|
|
|
28 |
enkäpä myöskään rahoja.
|
|
|
|
29 |
Te saatte ne antee kelle vaan,
|
|
|
|
30 |
kunhan minä armahani saan."
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Sen olemme ennen jo aikoneet,
|
|
|
|
33 |
talomme yhteen hankkineet,
|
|
|
|
34 |
että laitamme me lapsemme,
|
|
|
|
35 |
avioliittoon vakavaan".
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
"Kaksi kun kerran rakastaa
|
|
|
|
38 |
sytämmestä toinen toistansa,
|
|
|
|
39 |
niin ei kaipaa he maallista tavaraa,
|
|
|
|
40 |
kyllä Jumala on heitä auttava".
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Ei isä tainnut vastata
|
|
|
|
43 |
sanoihin näihin Marian,
|
|
|
|
44 |
vaan itseksensä lausui näin:
|
|
|
|
45 |
"Kyllä minä heität eroitan".
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Näin isä lempiästi katseli
|
|
|
|
48 |
ja Marialle saneli:
|
|
|
|
49 |
"Tuo naapurin Janne on siivo mies,
|
|
|
|
50 |
sen saat sinä pitää omanas".
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
"Sen totella isä, sanon vaan,
|
|
|
|
53 |
että liitto on meillä vakava.
|
|
|
|
54 |
Jos en ole Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
55 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan."
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
58 |
niin kuulutettiin kirkossa,
|
|
|
|
59 |
Janne ja Maria olemaan
|
|
|
|
60 |
vakavat avioliitossaan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Vähitellen kasvot vaaleni,
|
|
|
|
63 |
puna poskilta katosi,
|
|
|
|
64 |
kun vasten hänen tahtoaan,
|
|
|
|
65 |
häntä kuulutettiin kirkossa.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Hääpäivä sitten läheni,
|
|
|
|
68 |
jotka aikoja ennen oli aiottu.
|
|
|
|
69 |
Häät piti olla komiat,
|
|
|
|
70 |
kun talot rikkahat molemmat.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Vieraita tuli suunnalta.
|
|
|
|
73 |
Sulho ja morsian valmisna,
|
|
|
|
74 |
kauniissa kyllä puvussa
|
|
|
|
75 |
vihille piti astua.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Maria sanoi olevan
|
|
|
|
78 |
ulkona hänelle asiaa,
|
|
|
|
79 |
ennenkuin vihille astutaan
|
|
|
|
80 |
ja liitto tämä solmitaan.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
Maria lähti astumaan
|
|
|
|
83 |
kiireesti ulos ovesta.
|
|
|
|
84 |
Pappi ja sulho valmisna,
|
|
|
|
85 |
ja morsianta ei kuulukkaan.
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Hääväki lähti katsomaan
|
|
|
|
88 |
ja morsianta hakemaan,
|
|
|
|
89 |
vaan turhaa oli kaikki tää,
|
|
|
|
90 |
ei häntä mistään löytynyt.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Muutamain päiväin perästä
|
|
|
|
93 |
he löytettihin järvestä,
|
|
|
|
94 |
Jaakko ja Maria kuolleena,
|
|
|
|
95 |
nauhalla yhteen sitottu.
|
|
|
|
96 |
000
|
|
|
|
97 |
Nyt isä vasta muistikin
|
|
|
|
98 |
Marin kerran sanoneen:
|
|
|
|
99 |
"Jos en ole Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
100 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan".
|
|
|
|
101 |
000
|
|
|
|
102 |
Ja häät ne muuttui murheeksi,
|
|
|
|
103 |
jotka ennen oli aiottu iloksi.
|
|
|
|
104 |
Ei musiikitkaan puhalla,
|
|
|
|
105 |
kaikki on vain mustassa murheessa.
|
|
|
|
106 |
000
|
|
|
|
107 |
Nuoret ja vanhat muistakaa
|
|
|
|
108 |
ja näistä vaarin ottakaa,
|
|
|
|
109 |
ettette rakastuneita
|
|
|
|
110 |
toisistaan koskaan eroita!
|
|
| | (Oma sävel) |
|
|
| |
|